You're my drug || Aleksi x Olli || [VALMIS]

"Ja?"

||Joonaksen nk.||
Tuijotin miestä ihmeissäni. Oliko hän tosissaan. "Jos mä huudan sul et lopeta ja et mua ahdistaa, ja yritän kirjaimellisesti työntää sua pois itteni läheltä, ni eiks se kerro sul jo etten mä haluu." Sanoin. "Kai sen pitäis." Niko sanoi. "Uskomatonta. Mitä helvettiä mä edes olen sulle? Lelu?" "Et sä mikää lelu oo." "Ei todellakaa oo tuntunu silt." "Mitä tarkotat?" "Etkö tajuu etten jaksa enää tätä paskaa? En jaksa olla joka ilta käytettävänä ku jotain nukkee, en varsinkaa sellase ihmise joka ei rakasta mua vaa näke mut jonaki leluna omilleen seksuaalisil haluillee." "Ooks mä sanonu etten rakastais sua?" "No silt se vaikuttaa." "Joonas tietenki mä sua rakastan." "Niinkö? Miks et sit lopettanu ku pyysin." "Oon pahoillani, okei?" "Sä tiiät ettei toi korjaa mitään. Vittu sä melkee raiskasit mut." "Tiiät etten ikinä satuttais sua mitenkää." "En täl hetkel." "Rak-. Tai siis Joonas, ei sul oo mitää pelättävää. Oot turvas mun seuras." "Kumpa olisinki." "Et luota muhu." "No en nyt." "Ei helvetti. Kaikkie noide vuosie aikana, oonks mä ikinä koskenu suhu väkivaltasesti?" Niko kysyi. Käänsin katseeni syliini ja pudistin päätäni hiukan. "Nii, joten mikä saa sut luulemaa et mä tekisin nii nyttenkää?" "Sun käytös ahistaa mua, okei?" "Ahistaaks se sua vieläki?" "Ei. Aikasemmi joo." "Oon pahoillani, oikeesti. En tarkottanu. Haluuks sä et mä hyvitän sen?" "Joo." "Miten?" "Laita tää takas sun sormees." Sanoin ja kaivoin vihkisormuksemme taskustani.

Niko otti sormuksensa kädestäni ja laittoi sen takaisin sormeensa. Hän tuli lähemmäs minua ja suuteli minua huulille, johon vastasin. "Rakastan sua." Hän sanoi hymyillen. "Mäki rakastan sua." Sanoin hymyillen.

||Tommin nk. Aamulla||
Olin keittiössä keittämässä kahvia. "Rakas mul ois kerrottavaa." Aurora sanoi. Käännyin häneen päin. "No kerro." Sanoin. "Sähä muistat ku mä sanoin jotai pari viikkoo sit ettei mu menkat oo tullu viel, vaiks niiden ois pitäny." Hän sanoi ja nyökkäsin. "No tein tos aamul ton raskaustestin..." Hän jatkoi. "Ja?" Kysyin.

||Ollin nk.||
Makasin sängyssä halaten Aleksia takaapäin. "Onks kauheenki paha olo?" Hän kysyi. "On. Pää räjähtää, eikä meil oo särkylääkkeit." Valitin. "Voi sua. Kyl sä selviit." Aleksi sanoi, nyökkäsin vain ja hautasin kasvoni hänen hiuksiin. "Pitäis varmaa nousta." Aleksi sanoi ja oli nousemassa pois sängystä, mutta vedin hänet takaisin ja laitoin jalkani hänen yli. "Älä lähe mihinkää. Mitä mä sit halaan, jos sä lähet?" Kysyin. "Vaiks tyynyy tai peittoo." "Ei ne oo sama asia." "Fine, maataa viel hetke aikaa." Hän sanoi nauraen.
__________________________
Sanoja: 389