Yks yhteen // BLIND CHANNEL

6. Sanoja

tiistai 11.6.2019

Tyhjensin Nikon luona pyykinpesukonetta. Tartuin Nikon harmaisiin collegehousuihin. Nämä ainakin pelastuivat punaviinitahroilta, mietin itsekseni. Sivusilmälläni vilkaisin lavuaarissa likoavaa valkoista t-paitaani, jonka kohtalo ei ollut ollut yhtä onnekas. Olin kokeillut kaikki tietämäni marttaniksit aina suolasta kivennäisveteen, mutta tahrat olivat ja pysyivät. Olin hieman harmissani, sillä kyseinen paita oli ollut aikoinaan melko hintava investointi opiskelijabudjetistani. Harmitukseni huomatessaan Niko oli anteeksi pyydellen luvannut korvata paidan minulle, mutta olin kieltäytynyt jyrkästi. En missään tapauksessa syyttänyt Nikoa paidan kohtalosta, sillä kyseessä oli puhdas vahinko. Eihän kukaan tahallaan yski hyvää viiniä ulos suustaan. Ennemminkin minua harmitti, etten ollut aloittanut puhdistusoperaatiota jo eilen. Paidallani olisi saattanut olla silloin vielä loistava tulevaisuus.

Huokaisin muistellessani eilisiltaa. Se oli ollut kaikin puolin ihana. Niko oli ollut ihana. Hänen hulvattomat juttunsa olivat saaneet minut välillä lähes ulvomaan naurusta eikä pieni punaviinionnettomuuskaan ollut latistanut tunnelmaa tippaakaan. Oikeastaan päinvastoin. Vaatteiden vaihdosta seurannut ensimmäinen kertamme oli ollut juuri niin uskomaton kuin olin päässäni kuvitellutkin. Nikon kuumat ja hellät suudelmat tuntuivat viipyilevän ihollani edelleen.

Hänen sanansa seksin jälkeen olivat kuitenkin saaneet pääni pyörälleen: "Mä taidan olla rakastunut suhun." Yllätyin Nikon sanoista niin, etten ollut saanut sanottua mitään. Olin vain silitellyt hiljakseen hänen niskavillojaan välttäen katsekontaktia. Välillemme oli laskeutunut syvä ja kiusallinen hiljaisuus. "Ei ollut tarkotus pelästyttää. Sun ei tarvii vastata mitään", Niko oli koettanut hetken hiljaisuuden jälkeen pelastaa tilannetta. Olin vain hymyillyt ja antanut hänelle pienen suudelman. Minulla ei kerta kaikkiaan ollut sanoja.

Ripustin Nikon puhtaat vaatteet pyykkinarulle ja suuntasin takaisin pehmeän untuvapeiton alle. Niko oli lähtenyt jo aikaisin aamulla Joelin luokse, sillä heillä oli sovittu puhelinhaastattelu valtakunnalliseen aamuradioon. Niko oli pyytänyt, että jäisin hänen luokseen odottamaan. "Mä lupaan tulla takasin niin nopeesti kuin vaan pääsen", hän oli luvannut ja painanut huulensa omilleni.

Vilkaisin kelloa. Niko oli jo kolmatta tuntia poissa. Hän varmasti tulisi pian.

Ajatukseni alkoivat jälleen kiertää Nikon eilisissä sanoissa. Miksen vain voinut avata suutani ja sanoa hänelle jotain kaunista takaisin. Minähän kuitenkin tunsin samoin häntä kohtaan. Tunsihan? Olimme tunteneet vasta todella lyhyen aikaa, mutta kukaan ei koskaan ollut saanut sydäntäni hakkaamaan ja vatsaani kääntymään samalla lailla kuin Niko. Hän oli minulle erityinen ja tärkeä. Erityisen tärkeä. Tiedostin kuitenkin myös, että eilinen käytökseni oli minulle tapa. Juosta pakoon ennen kuin kiintyisin liikaa.

Huokaisin raskaasti ja painoin kasvoni tyynyä vasten. Se tuoksui Nikolta. Minun olisi juteltava hänen kanssaan, päätin mielessäni.

Ulko-ovi kävi. "Moi! Sori, kun kesti. Piti käydä haastiksen jälkeen hoitamassa yks juttu", kuulin Nikon huhuilevan eteisestä. Pian hänen kasvonsa ilmestyivät makuuhuoneen ovensuuhun. Hän näytti tänään erityisen hyvältä. Mustan puolipitkähihaisen paidan hihat paljastivat hänen tatuoidut käsivartensa. Hän oli vetänyt aurinkolaseilleen hiuksena taakse ja hänen kasvoillaan sädehti onnellinen hymy. "Tuu katsomaan. Mä toin sulle jotain", Niko sanoi arvoituksellisesti. En voinut olla hymyilemättä hänen äänestään läpi puskevalle innostukselle.

Päätin hieman kiusoitella Nikoa. Nousin sängystä ylös tarpeettoman hitaasti haukotellen. Nostin kädet pääni yläpuolelle ja venyttelin jäseniäni. Kuulin turhautuneen huokaisun ovelta. Siristelin silmiäni auringon osuessa niihin ja aloin etsimään eilisillan tuiskeessa hävinneitä leggingsejäni. Huomasin niiden pilkottavan sängyn alta, joten käänsin selkäni Nikolle ja kumarruin lantiotani keinutellen nappaamaan ne lattialta. Hyvin nopeasti tunsin pehmeät kädet kyljilläni ja kuuman hengityksen niskassani. "Senkin härnääjä", Niko hengähti korvaani leikillisesti. Käännyin ympäri ja kohtasin Nikon virnuilevat kasvot. "Mitä?" kysyin kohottaen kulmiani viattomasti. Niko otti minut tiukkaan syleilyynsä ja liu'utti kätensä pakaroilleni puristaen niitä kevyesti. "Sä saat mut sekoomaan", hän murahti korvaani matalalla äänellä. Minut valtasi suunnaton hyvänolontunne ja puskin itseäni entistä lähemmäs Nikoa. Nikon huulet siirtyivät kaulalleni suutelemaan sen herkkää ihoa. Hän pyöritteli kieltään ihollani ja välillä tunsin hänen hampaidensa näykkäisevän kaulani ihoani pienesti. Nautinnon huokaus pääsi huuliltani ja suljin silmäni.