Yks yhteen // BLIND CHANNEL

5. Punaviinitahra

maanantai 10.6.2019

Olimme päättäneet viettää Nikon kanssa rauhallista koti-iltaa railakkaan viikonlopun jälkeen. Paikaksi olimme valinneet jälleen Nikon kämpän, sillä oma asuntoni oli edelleen muuttokaaoksen keskellä. Olin kuitenkin vaatinut, että tällä kertaa olisi minun vuoroni järjestää tarjoilu.

Seisoin Nikon oven takana kantaen kahta isoa Ikea-kassia täynnä ruokatarvikkeita. "Oho! Joko sä oot muuttamassa mun luokse?" Niko esitti yllättynyttä avatessaan minulle ovensa. "No ollaanhan me tässä jo puoltoista viikkoa tapailtu! Hynttyyt yhteen ja perhettä perustamaan!" heitin vitsin takaisin. Niko räjähti nauramaan: "Rouva Moilanen astuu sitten vaan peremmälle!" Hän tarttui kantamuksiini ja kantoi ne sisälle keittiön puolelle. Kävelin Nikon perässä sisälle ja potkin tennarini eteiseen.

"Eikä! Onko meillä pizzamaanantai?" Niko innostui kaivaessaan täpötäysiä ruokakasseja. "No niin mä vähän ajattelin. Tein aamulla jo taikinan valmiiksi, niin siitä on helppo ja nopee pyöräyttää parit pizzat. Ja hei, siellä toisen kassin pohjalla on punkkupullo. Varo ettei se hajoo!" vastasin ja katselin hymyillen keittiön ovensuussa Nikoa, joka latoi ruokatarvikkeita suoraan riviin keittiön pöydälle.

Pizzojen valmistus sujui erinomaisesti siihen saakka, kun Niko ehdotti, että voisimme korkata tuomani viinipullon. Oikeat kokit kuulemma maistelevat viiniä jo ruokaa tehdessään. Suostuin nauraen Nikon ehdotukseen. Ojensin pullon hänelle ja hän tarttui viinipullonavaajaan. Niko kaatoi meille molemmille lasit täyteen ja kohotimme maljan. "Meille?" Niko ehdotti. "Meille", varmistin hymyillen ja kilistimme lasejamme yhteen. Kohotin lasin huulilleni ja siemaisin viiniä, joka tuntui heti ihanan lämpimältä kurkussani.

Seuraavassa hetkessä huomasin Nikon pärskivän ja yskivän punaviiniä pitkin meidän molempien vaatteita. Hän oli onnistunut vetämään viiniä henkeensä ja nyt hän kakoi juomaa ulos keuhkoistaan kaikella voimallaan. "Voi helvetti", Niko haukkoi henkeään kyyneleet silmissään. Laskin nopeasti oman lasini pöydälle ja ryhdyin hakkaamaan Nikon selkää auttaakseni häntä saamaan kaiken ulos. Vielä hetken yskittyään Nikon hengitystiet olivat taas vapaat ja hän pyyhki silmiään. "Ei vittu! Mä pilasin sunkin paidan!" Niko parkaisi. Katsahdin paidalleni ja huomasin valkoisella t-paidallani isoja punaviinitahroja. Siirsin katseeni Nikon vaatteisiin ja hän oli paitansa lisäksi onnistunut tahrimaan punaviinillä myös harmaiden collegehousujensa etumuksen. Se näytti etäisesti siltä kuin hän olisi – –. Purskahdin hervottomaan nauruun. "Apua, anteeks! Ei sais nauraa!" parahdin nauruni seasta. Niko vilkaisi omia vaatteitaan ja yhtyi nauruuni. "Nyt näyttää valitettavasti siltä, että lapsihaaveet siirtyvät ensi kerralle!" Niko heitti viitaten meidän muka-suunnitelmiimme muuttaa yhteen ja perustaa perhe. Silmäni vuosivat nauramisesta.

Naurun tyrskähdysten hieman laannuttua pyysin Nikoa antamaan minun koittaa puhdistaa viinitahrat vaatteistamme. Niko suostui hyvillään ja lähti etsimään kaapistaan minulle varapaitaa. "Nyt saatkin hienoimman paidan, mitä tältä planeetalta löytyy", Niko hihkaisi minulle makuuhuoneestaan ja heitti minulle ison mustan t-paidan. Levitin paidan eteeni ja sen etupuolella komeili iso Blind Channelin logo. "Täähän on oikeesti superhieno!", kehuin siirtyessäni hieman syrjemmälle makuuhuoneen ovelta vaihtamaan paitaani.

"Vai mitäs tykkäät?" astelin takaisin Nikon luokse esittäen surkeampaakin surkeampaa catwalk-kävelyä. Paita oli minulle useita kokoja liian suuri ja se roikkui melkein polvissani. Paidan oli oltava myös Nikolle vähintäänkin hieman löysä, ajattelin silmäillessäni Nikon hoikkaa ylävartaloa edessäni. Myös hän oli riisunut punaviinin tahriman paitansa ja etsi nyt itselleen kaapista puhdasta puettavaa.

Astelin Nikon vierelle ja halasin häntä spontaanisti. "Sä näytät jumalaiselta, niin kuin aina", Niko höpisi korvaani hänen kietoessaan kätensä ympärilleni. Kuljettelin sormiani hänen paljaalla selällään. Hänen ihonsa tuntui sormieni alla kuumalta ja pehmeältä. Sormeni seikkailivat Nikon kyljille, ja huomasin hänen oikeassa kyljessään mustetta. Siirryin hieman kauemmaksi, jotta näkisin tatuoinnin paremmin: Blind Channelin logo, jonka sisään oli tatuoitu monta ruusua. Sormeni siirtyivät sivelemään tatuointia. "Viisi ruusua, viisi jätkää", Niko sanoi. Aivan. Bändin jätkät olivat edustettuina logossa ruusuina, ajattelin mielessäni. "Ihana idea", sanoin ja kohotin katseeni Nikon silmiin. "Oot aina hirveen kiinnostunut mun tatuoinneista. Eikö sulla oo yhtään?" Niko kysyi nostaen leikittelevästi paitani helmaa. Pudistin päätäni. "Oon liian nössö. Muilla ne on kyllä tosi kauniita", vastasin hymyillen. "Ehkä sä joskus uskaltaudut, jos mä lupaan tulla pitämään sua kädestä", Niko kumartui kuiskaamaan korvaani. Tunsin pintaverenkiertoni kiihtyvän ja poskieni punoittavan.