Yks yhteen // BLIND CHANNEL

12. Laskettelureissu - kaikki hyvin (3/3)

sunnuntai 24.11.2019

Availin väsyneitä silmiäni hämärässä huoneessa. Katseeni kohtasi hirsirunkoisen mökkimme tumman katon ja jäin tarkkailemaan laudoissa kiemurtelevia puun syitä. Kello ei voinut olla vielä kovinkaan paljoa, sillä ulkoa laskettelurinteestä ei kuulunut iloisia, toisinaan pelkoon ja jännitykseen sekoittuvia huutoja ja kiljahduksia. Kaikki oli täysin hiljaista lukuun ottamatta vierestäni kuuluvaa pientä kuorsausta. Katsahdin vieressäni makaavaa peittoon kääriytynyttä myttyä. Olli nukkui sikeää unta sängyn toisella laidalla. Kunpa voisin itsekin vaipua yhtä syvään uneen, mietin ja käänsin katseeni takaisin kattoon.

Silmäluomeni tuntuivat raskailta ja suljin silmäni uudelleen. En ollut nukkunut kuin muutaman tunnin, sillä ajatukseni pyörivät eilisillan tapahtumissa. Olin tehnyt ison virheen suudellessani Joelia, mutta vielä massiivisemmaksi virheeni oli muodostunut loppuillan tapahtumien johdosta. Suudelman jälkeen istuessani rikkinäisenä ja katuvaisena Aleksin ja Ollin pöydässä siemaillen Aleksin minulle tarjoamaa lonkeroa olin päättänyt, että minun oli kerrottava tapahtuneesta saman tien Nikolle. Olin noussut kaksikon pöydästä pahoitellen ja suunnannut tieni biljardipöytää kohti, jonka luota olin kuullut Nikon iloisen hersyvän naurun. Olin kuitenkin mokannut uudelleen. Samalla hetkellä, kun Niko kietoi käsivartensa ympärilleni ja suuteli minua hellästi, olin pyörtänyt päätökseni. En voisi satuttaa häntä kertomalla, että juuri hetkeä aiemmin olin liimannut huuleni hänen parhaan ystävänsä huulille. Sen sijaan päädyin minulle tuttuun ja turvalliseen vaihtoehtoon, pakenemiseen. Olin kapsahtanut Nikon kaulaan esittäen huomattavasti päihtyneempää kuin mitä todellisuudessa olin. Tyhmääkö? Kyllä. Lapsellistako? Erittäin.

Sammaltaen olin roolissani kertonut Nikolle, että olin väsynyt ja menisin jo edeltä nukkumaan. Hän näytti huolestuneelta, sillä en yleensä juonut itseäni sellaiseen kuntoon kuin tätä Oscarin arvoista roolisuoritustani tehdessä päädyin esittämään. Hän oli ensin vaatinut, että tulisi myös kanssani jo nukkumaan, mutta onneksi Aleksi oli juuri parahiksi ilmestynyt pelastamaan minut ahdingostani. Tai oikeastaan Olli. Aleksi nimittäin saapui luoksemme kannatellen puoliksi sammunutta Ollia sylissään. "Täällä nukkumatti saapui kylään vähän liian aikaisin", Aleksi oli naurahtanut. Hänen ehdotuksestaan päädyimmekin siihen, että hän auttaisi Ollin mökillemme, ja minä ja Olli menisimme yhdessä nukkumaan, jolloin Aleksi voisi tulla vielä jatkamaan muiden kanssa iltaa baarin puolelle. Olin huokaissut helpotuksesta kahdesta syystä: ensinnäkin pääsisin nukkumaan ja keräämään ajatuksiani, ja toiseksi minun ei tarvitsisi kestää Nikon lempeässä ja rakastavassa läheisyydessä yhtään pidempään. En ollut ansainnut hänen huolenpitoaan, ja tunsin itseni hirveäksi petturiksi kiehnätessäni muka-humalassa hänen sylissään.

Räpyttelin kyyneleistä täyttyneet silmäni auki ja palasin eilisillan tapahtumista jälleen pimeään makuuhuoneeseen. Ahdistus oli alkanut puristaa rintaani ja tunsin kaipaavani läheisyyttä ja kosketusta. Kiedoin käteni ympärilleni ja koitin halaamalla rauhoittaa itseäni, mutta päässäni pyörivä ajatusten katkeamaton kehä ei jättänyt minua rauhaan. Kaipasin halausta toiselta ihmiseltä. Katsahdin vieressäni nukkuvaa Ollia, joka oli kääntynyt toiselle kyljelleen selkä minuun päin. Hän oli vetänyt peittonsa niin ylös, että vain muutama ruskea kihara pilkotti peiton ja tyynyn välistä. Käänsin katseeni takaisin kattoon ja huokaisin syvään. Halusin Nikon kainaloon.

Kohottauduin nappaamaan puhelimeni yöpöydältä. Kello oli 6.17. Näppäilin itseni Whatsappiin ja huomasin Nikon olleen viimeksi paikalla yöllä kolmen jälkeen. Hän ei varmastikaan olisi vielä hereillä, ajattelin. Samalla kuitenkin tiesin, ettei Niko suuttuisi, vaikka herättäisin hänet näinkin lyhyiden unien jälkeen. "Sä voit kertoa mulle ihan kaikesta ihan milloin vaan", Niko tapasi vannottaa minulle, kun epäröin jonkin mieltäni painavan asian jakamista hänelle. Ja niin olin tähän mennessä aina tehnytkin. Kerroin Nikolle kaiken, koska rakastin häntä ja luotin häneen. Hyppäsin ponnekkaasti ylös sängystä. Niin aioin tehdä nytkin, päätin ja hipsin pois makuuhuoneesta varoen herättämästä Ollia.