Yks yhteen // BLIND CHANNEL

8. DJ

perjantai 19.7.2019

"Moi! Oon Aleksi", leveästi hymyilevä vaaleahiuksinen mies ojensi kätensä minulle. Tartuin käteen ja puristin sitä lujasti. "Moikka! Senna. Mä oon kuullut susta paljon", vastasin uudelle tuttavuudelle. Aleksi naurahti ääneen ja hänen jäänsinisiin silmiinsä syttyi iloinen tuike. "Oon valmis lyömään vetoa, ettet oo kuullut musta mitään siihen verrattuna miten paljon pojat on kertoneet mulle susta. Erityisesti Niko", hän sanoi naurua äänessään ja vilkaisi vieressäni seisovaa Nikoa, jonka katse näytti vähintäänkin kiusaantuneelta. "No en mä nyt niin paljoa ole Sennasta puhunut", hän sopersi tiukentaen otettaan vyötärölläni. Naurahdin kevyesti. "Ihan mahtavaa, että pääsette vihdoin vetämään Timebombin livenä yhdessä!" sanoin pelastaen Nikon vaihtamalla puheenaihetta. "Jep! Aivan helvetin siisti keikka tulossa!" Joel asteli paikalle innostuneena ja kiersi toverillisesti kätensä Aleksin hartioiden ympärille. Niko ja Aleksi nyökyttelivät samanmielisyyden merkiksi. Minäkin hymyilin. Tätä oli odotettu.

Käsillä oli Blind Channelin tämän kesän isoin ja tärkein keikka. Sen lisäksi, että kyseessä oli kymmenille tuhansille katsojille soitettava valtava festarikeikka, kyse oli EDM-musiikkiin painottuvasta Weekend Festivalista. Rockbändi ei ehkä yksinään kiinnostaisi vannoutunutta EDM-yleisöä, mutta pojat tulisivat saamaan lavalle rinnalleen Alex Mattsonin, joka oli todella tuttu nimi noissa piireissä. Bändi oli alkuvuodesta tehnyt Alexin, tai tuttavallisemmin Aleksin, kanssa yhteisbiisin Timebomb, joten yhteinen festarikeikka olisi luonnollinen jatkumo heidän hyvin alkaneelle yhteistyölleen. Lisäksi eilen saavuttanut ilouutinen keikan siirtymisestä pienemmältä lavalta päälavan avausslottiin oli nostattanut jo valmiiksi innostunutta fiilistä entisestään.

Keikan alkuun oli enää muutamia minuutteja, joten oli minun aikani siirtyä lavan reunalle, isojen, Blind Channelin ja Alex Mattsonin logoja huutavien screenien taakse. Yleensä viihdyin parhaiten yleisön seassa nauttien koko keikkakokemuksesta, mutta alkukesän ahdisteluselkkaus vielä liian tuoreena mielessäni olin katsonut paremmaksi seurata keikkoja lavan sivusta silloin, kun tiesin yleisöä olevan paljon. Kipitin portaat ylös lavan taakse ja huomasin käynnissä olevan sekasorron. Crewn jäsenet kävelivät hermostuneesti edestakaisin samalla kun kiertuemanageri huusi puhelimeen: "Ei vittu voi olla mahdollista, ettette saa niitä portteja avattua ajallaan. On se yks saatana, jos..." Puhe puuroutui hänen kääntyessään kannoillaan selkä minuun päin. "Mikä tilanne?" kysyin varovaisesti valomieheltä, jonka otsasuoni näytti pullistuvan ulos hetkenä minä hyvänsä. "Järjestäjillä on jotain ongelmia porteilla. Yleisö ei tuu pääsemään ajallaan sisään, mutta keikan on kuitenkin alettava", hän huokaisi hieroen samalla niskaansa ärtyneenä. Löin kauhistuneena käteni suuni eteen. Tilanne vaikutti todella kaoottiselta.

Samassa myös bändin jätkät ja Aleksi astelivat lavan taakse valmiina vetämään elämänsä kovimman keikan. Siirryin vähin äänin sivummalle. Minua ei todellakaan tarvittaisi sotkemaan tilannetta enää enempää. Kiertuemanageri kertasi pojille tilanteen ja näin poikien iloisten kasvojen valahtavan. Etenkin Joel näytti siltä kuin hän olisi valmis räjähtämään. Niko oli kuitenkin heti tilanteen tasalla ja otti hänelle ominaisen tsemppaajan roolin. "Kaikki vetää nyt muutaman kerran syvään henkeä. Ollaanhan me vittu pahemmissakin tilanteissa oltu. Miettikääpä meidän ensimmäisiä keikkoja: yleisössä ainoastaan meidän vanhemmat ja pari kaveria. Tuolla sentään on kymmeniä tuhansia ihmisiä valmiina rokkaamaan meidän kanssa. Vedetään täysillä ja sitten vielä kovempaa, kun yleisö saapuu", Niko loi jätkiin taistelutahtoa sanoillaan. "Se on just näin!" Joonas komppasi ja veti muut jätkät heidän perinteiseen tsemppirinkiinsä. Aleksi jäi seisomaan muutaman askeleen päähän tuosta ringistä hieman hukassa olevan näköisenä. Niko kuitenkin tempaisi hänetkin mukaan rinkiin. "Me tehdään tää! Vai mitä?" Niko karjaisi ringin keskeltä. Vastaus oli yksimielinen: "HU HU HU HU!"