Yks yhteen // BLIND CHANNEL

11. Laskettelureissu - iso virhe (2/3)

lauantai 23.11.2019

Heräsin aamulla auringon lämpimiin ensi säteisiin ihollani. En jaksanut vielä avata silmiäni, vaan päätin nauttia lämmöstä ja vieressäni kuuluvasta tuhinasta vielä hetken. Tunsin kuuman posken käsivarttani vasten ja nostin käteni silittämään hellästi tuhisijan päätä. Sormiani vastassa ei kuitenkaan ollut Nikon pitkät ja liukkaat hiukset, vaan ne kohtasivat pörröisen kikkarapään. Hymy nousi korviini. Olin juuri voittanut eilen lyömämme vedon Aleksin kanssa. Avasin räpytellen silmäni ja tosiaan, Joonas nukkui käsivarttani vasten suu pienesti raollaan. Hän oli kietonut sekä kätensä että toisen jalkansa ympärilleni kuin varmistaakseen, etten karkaisi hänen syleilystään ennen aikojani. Kohotin hieman päätäni nähdäkseni Nikon. Hän nukkui tyynesti kasvot hautautuneina Joonaksen selkään. Pieni voitonriemuinen naurahdus pääsi huulieni välistä. Kurotin vapaalla kädelläni nappaamaan puhelimeni yöpöydältä, avasin sen etukameran ja räpsäisin kuvan itsestäni sekä tuhisevasta kaksikosta. Pujotin käteni pois Joonaksen syleilystä, jotta saisin näpyteltyä viestin: "Voitto kotiin! Elämäni helpoin lonkero." Lähetin kuvan viestin kera Aleksille ja jäin odottamaan. Joonas oli vieressäni pyörähtänyt ympäri ja painanut päänsä nyt Nikon rintaa vasten. Vilkaisin uudelleen puhelintani ja näytöltä näkyi, että Aleksi oli lukenut viestini saman tien. Pian puhelimeni värähti uuden viestin merkiksi: "Myönnän tappioni." Naurahdin hiljaa.

Samalla hetkellä kuulin makuuhuoneen oven aukeavan. Aleksi seisoi vaaleat hiukset tuhannen solmussa huoneemme ovensuussa. "Huomenta! Joko lähdetään rinteeseen", Aleksi kysyi iloisesti. "Ei vielä", Joonas mumisi unisena Nikon kaulakuoppaan, jonne hän oli haudannut kasvonsa. "Mutta mä luulin, että meidän piti mennä heti aamusta", Aleksi sanoi pettymystä äänessään. Naurahdin käheästi aamuäänelläni. "Ois pitänyt lyödä siitäkin vetoa. Oisin voittanut senkin." "Minkä sä sit oot voittanut?" Niko kysyi Joonaksen kiharapehkon uumenista. Ennen kuin ehdin vastaamaan, Joonas keskeytti minut. "Hei, voitko olla seisomatta siinä. Sä saat mut heräämään. Tule tänne sänkyyn", Joonas komensi Aleksia. Levitin käsivarteni Aleksin suuntaan merkiksi siitä, että kainalossani oli vapaata. Hetken mietittyään hän tassutteli luokseni ja painoi päänsä varovasti rinnalleni. Nostin käteni silittämään Aleksin pehmeitä hiuksia. Hän ei ollut, ainakaan vielä, yhtä innokas halailija kuin me muut, mutta tiesin sen tulevan muuttumaan. Joonaksen seurassa kukaan ei nimittäin välttyisi hellyydenosoituksilta, ja niihin tottuminen oli oman jaksamisen kannalta elinehto. Vieressäni Joonas käännähti jälleen ympäri ja kietoi kätensä nyt minun ja Aleksi-paran ympärille. "Niko, halaa", hän samalla käskytti takanaan makaavaa Nikoa, joka teki työtä käskettyä. Nikon sormet ulottuivat silittämään hellästi käsivarttani. Siinä me makasimme toisiimme kietoutuneena. Oloni oli lämmin ja höyhenenkevyt. Lomailu oli ihanaa.

"Senna", Joonas hengähti käsivarteeni. "Sulta jäi kesken. Minkä vedon sä voitit Aleksia vastaan?" "Sen, että meidän eiliset huonejaot ei tuu pitämään, ja sä tuut heräämään mun ja Nikon välistä." "Jaa", Joonas vain tuhahti menettäen mielenkiintonsa. "No nyt menit kyllä helppoon, Aleksi", Nikon ääni kuului Joonaksen takaa. "Joonas nukkuu varmaan enemmän öitään meidän välissä kuin omassa sängyssään." "Ainakin silloin kun me ollaan oltu viihtellä", minä lisäsin. "En haluu herätä darrassa yksin. Tulee pakokauhu", Joonas mumisi ja tiukensi otettaan minun ja Aleksin ympärillä. Käänsin pääni Joonaksen suuntaan ja annoin pienen suukon hänen otsalleen: "Se on ihan okei."

"Mä voisin kyllä oikeesti lähteä sun kanssa sinne rinteeseen", totesin Aleksille hetken makoiltuamme. "Mennään!" Aleksi innostui ja kohottautui päältäni. Nousimme ylös sängystä. Joonas murahti pettyneenä menettäessään kaksi halikaveriaan ja kääntyi jälleen Nikon puoleen. "Eihän me mennä vielä?" hän varmisti Nikolta, joka vaikutti olevan puoliunessa. "M-mm", Niko kielsi mutisten ja otti paremman otteen vieressään makaavasta Joonaksesta. Naurahdin pienesti. "Noi ei tuu heräämään tosta ennen iltapäivää. Lähdetään me vaan", sanoin Aleksille ja hiippailimme pois makuuhuoneesta.