Die For You✅

Virhe

Katsoin vierelläni makaavaa ihmistä. Sen vaaleita hiuksia, jotka levisi tumman kankaan peittämälle tyynylle soljuvan suloisesti. Kuvitelkaa vain ihan rauhassa!

Todellisuudessa mä olin sortunut maailmanhistorian kamalimpaan virheeseen.

Joonakselta lähtiessäni mä olin ollut niin tunteiden vallassa et olin päättänyt käydä baarissa, legendaarisesti yksillä...

Kaikki varmaan tietävät mitä siitä yleensä seurasi. Yhdet ei koskaan jääneet yksiin...

Mä olin purkanut tuntojani vuosien saatossa tutuksi tulleelle baarimikolle joka todennäköisesti piti mua nyt sen luokan säälittävänä ihmisrauniona ettei mulla ollut enää mitään asiaa siihen mestaan. Eikä se tällä hetkellä mua suoraan sanottuna jaksanut edes kiinnostaa.

Mä olin mennyt tekemään jotain sellaista, mitä yleensä odotettiin vain Joonakselta tai Joelilta. Ja tällä hetkellä oikeastaan enää vain jälkimmäiseltä. Joonas ei halunnut ottaa mitään riskejä Nikon menettämisen suhteen. Ymmärrettävästi. Mutta nyt minä... Ei tämä ollut mun tapaistani!

Sen siitä sai kun lähti mielenhäiriössä, tunteiden pyörremyrskyssä baariin. Päädyit hakemaan lohtua ensimmäisenä edes pientä kiinnostusta osoittaneelta muijalta. Ja lopputuloksena oli tämä. Heräsit vieraasta sängystä, vieraan naisen vierestä.

Mun oli parasta lähteä ennen kun se alkoi osoittaa heräämisen merkkejä. Ehkä mä jättäisin keittiön pöydälle lapun jossa pyytäisin anteeksi käytöstäni. Helvetti mä olin huono ihminen...

Nousin hiljaa ylös sängystä ja kasasin lattialla lojuvat vaatteet syliini. Hiippailin pois makuuhuoneesta ja kiskoin farkut ja paidan päälleni. Mä olin ihan oikeasti pahoillani...

Poistuin vähin äänin ulos asunnosta ja kipitin rappuset alas niin pian kun vain pääsin. Mä en jaksanut laittaa rappukäytävään edes valoja sillä matka ulos oli luojan kiitos vain yhden kerroksen päässä. Enkä mä onneton huomannut missään kohtaa edes katsoa kelloa. Mahtoikohan olla edes aamu vielä...

Avasin ulko-oven ja astuin hämärtävälle jalkakäytävälle. Mun oli kaiken paras mennä vain suorinta tietä kotiin. Niin mä sain kaiken vähiten mieliharmia aikaiseksi yhtään kenellekään.. ainakaan enää yhtään tämän enempää.

Jokohan oli hyvä aika myöntää et mä olin kusessa. Ja aika pahassa kusessa kaiken lisäksi olinkin... ehkä mun oli vain hyväksyttävä tosiasiat ja jatkettava eteenpäin. Eihän tämä näin voinut jatkua. Siitä me kaikki varmasti voitiin olla samaa mieltä...

Musta tuntui kuin mä olisin pettänyt Joonaksen. Vaikka enhän se minä ollutkaan jonka kanssa se parisuhteessa oli. En mä siinä tapauksessa tällaiseen olisi sortunutkaan...

Juuri ne kenelle olis ollut otollisin puhua tästä, olivat kumpikin asianosaisia. Enkä mä tainnut olla valmis kertomaan totuutta kummallekaan. En vaikka mä olisin halunnutkin ja tiesin et niin mun todella olis kuulunut tehdä... mistä helvetistä mä enää edes tiesin mikä oli oikein ja mikä väärin?! Sanomattakaan siitä mikä mä olin muka edes puhumaan niistä... saati niiden erotuksesta..

Joel olisi ainut joka voisi ymmärtää mut se taas ei olisi nähnyt mun tekosissani mitään väärää, joten sille oli turha asiasta avautua. Aleksi taas oli ehkä hieman liian uusi tuttavuus vielä muihin nähden, että mä olisin mennyt purkamaan tuntojani moisesta asiasta. Joten ainoaksi vaihtoehdoksi taisi jäädä tässä kohtaa Tommi... se vain osasi olla sille päälle sattuessaan aivan hemmetin pelottava. Ehkä se oli juuri sitä mitä mä nyt kaipasin. Tommin isällistä puhuttelua... olikohan mullakin jo joku helvetin daddy issues.. 

***

Voi Olli raukkaa ::(