*JOEL*
Mä en tiedä milloin mut jossain kohtaa mä olin päässyt viimein uneen. Joonas oli tullut jossain vaiheessa yötä mun vierelle ja sen kanssa me oltiin juteltu päivän polttavasta puheenaiheesta. Se oli ollut aivan hajalla Ollin lähdön takia ja ihan aiheesta.
Mä en voinut edes kuvitella miltä siitä tuntui kun mun omaakin sydäntä särki kohtuullisen paljon. Joonas ja Olli olivat vielä puolet enemmän kun meistä kukaan muu sen kanssa. Niin pitkään ne oli yhdessä kulkeneet. Ajan tuomaa tuntemusta toisesta ei korvannut edes yhdessä läpikäydyt asiat.. kyllä se vain kasvatti. Uskokaa pois.
Joonas oli lähtenyt sängystä jo ajat sitten. Mä olin havahtunut sen liikkeisiin mutta nukahtanut oikeastaan samantien uudelleen. Mä kuvittelin sen menneen takaisin sohvalle mut kun mä aamulla olin kömpinyt ulos makuuhuoneesta, mä en nähnyt siitä miehestä jälkeäkään. Mikään ennustajaeukko ei tarvinnut olla laskeakseen yhteen yksi plus yksi. Mä tiesin sen lähteneen etsimään Ollia..
Muut olisivat varmasti olleet valmiita haukkumaan mut pystyyn silkasta vastuuttomuudesta mut tässä asiassa mä olin totta puhuen Joonaksen puolella. Sitä paitsi minkä mä sille voin jos toinen pinkoi keskellä yötä ulos kämpästä ja hilpasi pakosalle?!
Oli Joonaksen oma ratkaisu lähteä sen perään eikä meistä kukaan voinut sitä siitä tuomita. Mä olisin tehnyt samoin jos kyseessä olisi ollut Joonas. En mä olis edes miettinyt näin kauaa. Vaikka taivaalta olis sadellut tulisia hiilihankoja selkään, mä olisin taivaltanut niin kauan että olisin sen löytänyt. Ja saman mä tiesin Joonaksen tekevän nyt.
Mä olin yrittänyt sille soittaa useampaan kertaan mut ei se ollut vastannut. Taktinen ajatustapa siinä mielessä että se kuitenkin pelkäsi mun pakottavan sen palaamaan takaisin etsintäpoluilta. En mä siihen olisi pystynyt vaikka mitkä luonnon voimat olis mun puolella olleet. Joonas oli itsepäinen ja tässä kohtaa sallittakoon se sille.
Tekstarin mä olin sille heittänyt perään ja kertonut tietäväni mitä se suunnitteli. Tai oikeastaan toteutti sitä suunnitelmaa... mä olin myös luvannut olla sen puolella tässä ja etten aikonut antaa muille mahdollisuutta pilata sen etsintöjä.
Sitä mä en voinut vannoa ettenkö mä niille kertoisi, sillä olihan niillä nyt oikeus asiasta tietää. Enkä mä valehdellakaan halunnut jos joku kysyi olinko mä tietoinen missä mies meni.
Mä olin tietoinen ja annoin sen mennä. Sillä oli varmasti asioita, joita se halusi Ollin kanssa selvittää jotta pystyisi taas setvimään välinsä Nikoon. Ja Ollista se varmaan oli ihan hyvä aloittaa.
Sitä meistä kukaan ei voinut tietää saisiko se miestä palaamaan takaisin mutta ainakin se saisi puhua sen kanssa kaikessa rauhassa. Vaikka mun ymmärtääkseni mies itse oli kieltänyt ottamasta yhteyttä.. aina ei ollut paras vaihtoehto kunnioittaa toisen päätöstä.. vaikka se lähtökohtaisesti oikein olikin ja varmasti se kaiken kunniallisin reitti. Mutta sydän jos joku tiesi mitä teki. Ja Joonas oli menossa sydämensä kanssa juuri sinne minne pitikin.
***
Pahoittelen tätä lyhyttä osaa :(
YOU ARE READING
Die For You✅
FanfictionOlli kamppailee jo pitkään jatkuneiden tunteidensa kanssa Joonasta kohtaan mutta mitäpä niille mahtaa kun toinen on parisuhteessa? Yksi yö muuttaa kaiken ja se selviää vain lukemalla, kääntyykö se hyväksi vai pahaksi