Die For You✅

Paras niin?

Mä olin jäänyt Nikon lähdön jälkeen tuijottamaan television mustaa ruutua kun en muuta saanut aikaiseksi. Juuri niin siinä oli käynytkin kun mä olin salaa pelännyt. Niko oli ollut niin raivoissaan et mä saatoin myöntää jopa pelänneeni sitä hieman. Ihan oikeasti..

Se oli lähtenyt kirosanoja ladellen mut kaiken yli mulle oli jäänyt mieleen kaikumaan sen lähtiessä sanoneet sanat. Pysy kaukana Joonaksesta.

Mä tiesin kyllä ettei mulla ollut oikeutta alkaa vaatia ymmärrystä tai yhtään mitään muutakaan mut siitä huolimatta mitä mä tunsin, oli Joonas yksi mun läheisimmästä ystävistä. Ei senkään tätä asiaa varmasti helppo ollut käsitellä mut sen mitä mä sitä miestä tunsin, ei se halunnut mua pois elämästään tuollaisen takia... ainakin mä halusin uskoa siihen..

Se oli kuitenkin yksi meidän bändin jäsenistä aivan kuten minäkin. Siitä erossa pysyminen tiesi vain yhtä asiaa. Mun olis lähdettävä bändistä...

Se oli viimeinen asia mitä mä olisin tahtonut tehdä mutta jos se oli se ratkaiseva tekijä mikä sai asiat järjestymään, sitten sen oli mentävä niin. Ja se vain oli hyväksyttävä.

Kyllä mä jotain muuta keksisin.. en ehkä muuten mutta pakon sanelemana. Pärjäisihän nämä ilman muakin.. mä vaan en tainnut pärjätä ilman niitä..

Vaikka mä en suoranaisesti missään kohtaa ollut valehdellutkaan silti Nikon sanat mun petturuudesta, veti syviä viiltoja sydämen lävitse. Ei sitä turhaan sanottu kuinka totuus sattui... ja tässä tapauksessa se sattui vielä enemmän kun mä uskalsin edes kuvitella...

Mulla oli kaiken aikaa sellainen olo et jotain olis pitänyt tehdä mut mä vaan en tiennyt mitä se jokin oli. Kenties kääntää kelloja ajassa taaksepäin ja tehdä toisin kun se vielä mahdollista oli.. tai sitten mun pitäis alkaa pakata kamojani ja valmistautua siihen et mulla ei ollut enää mitään asiaa treenikselle. Kuinka mä olisin voinut edes mennä sinne enää... kaikkien muiden keskelle totuuden kanssa. Enköhän mä muut jätkät vielä kestäis mut Nikon kanssa mä en tainnut enää samaan huoneeseen mahtua.

Ainahan sitä sanottiin että aika paransi haavat mutta mä en tällä hetkellä ollut ollenkaan varma oliko asia noin, ainakaan Nikon kohdalla. Kuinka helvetisti se tulisi aikaa tarvitsemaankaan, mä olin sen kyllä valmis sille antamaan jos se vain joskus voisi antaa anteeksi. Kun vain vielä olisi mahdollisuus palata takaisin entiseen... siihen kun kaikki oli edes hetken verran hyvin.

Se taisi kuitenkin olla pelkkää toiveajattelua.. ei normaali elämä ollut enää tässä ajassa mahdollinen skenaario. Ei ainakaan mun kohdalla. Ellen mä sitten ottaisi ja lähtisi kaikessa hiljaisuudessani pois. Kai se kaikkien kannalta helpointa olisi. Ainakin mä kunnioittaisin Nikon pyyntöä pysyä erossa Joonaksesta. Tai käskyä se ennemminkin muistutti...

Ehkä mä alkaisin katsoa itselleni kämppää Oulun suunnalta. Palaisin niin sanotusti takaisin kotiin... jättäisin vain jätkille treeniksen avaimen ja kirjeen, jossa kertoisin tämän olevan ratkaisuista paras. Kyllä ne sen ihan varmasti ymmärtäisivät ennemmin tai myöhemmin et jokaisen osapuolen kannalta se olisi parasta.

Mua olisi turha yrittää tavoittaa mistään. Vaikka se miten pahasti sattuisikin, se olisi paras niin. Enää vain toteutus puuttui...

***

Tulinpas nyt sitten vielä laittamaan uuden osan vaikka ihan nätisti olin pois täältä koko päivän :)