Die For You✅

Tämä oli tässä

Mä olin yön pikkutunneilla hiippaillut treenikselle tietäen et siellä ei ketään enää ollut. Jokaisella oli syy olla kotona. Päällimmäisenä nyt varmaan se et oli vittu yö... eipä se toisaalta ennenkään meidän menoa ollut haitannut. Yö tai päivä, me painettiin duunia. Nyt oli toinen ääni kellossa.

Kaivoin taskustani Florida Panthersin logolla varustetun avainnipun ja irrotin avaimenperän sekä muut avaimet siitä. Laitoin loput takaisin taskuun ja jäin pyörittelemään tänne jäävää avainta kädessäni. Pyörittelin sitä edestakaisin ihan kuin en ennen olisi nähnytkään. Ensimmäinen ja viimeinen.. niiden ero yleensä tahtoi olla vain hiuksen hieno.

Kai siinä oli oma juttunsa, oli sitten kyse ensimmäisestä tai siitä viimeisestä kerrasta. Ihan minkä tahansa asian suhteen. Niin kai myös avaimen...

Laskin sen pöydälle ja etsin kotona valmiiksi kirjoittamani kirjeet käsiini. Tuntui turhalta kirjoittaa kokonaista kirjettä vain muutaman lauseen takia mut mitäpä muutakaan mä olisin osannut tehdä. Niin mun vain kuului tehdä.

Pöydän ääressä meillä oli aina ollut sama jako eikä siitä koskaan lipsuttu. Kukaan ei osannut olla kuin omalla paikallaan ja kaikille se oli ilmiselvää. Tosin Aleksin saapumisen jälkeen pieniä muutoksia oltiin jouduttu tekemään mut niihinkin sopeuduttiin. Miksi siis ei tähän oltais...

Jätin yksitellen jokaisen paikalle omalla nimellään varustetun kirjekuoren. Tommi, Niko, Joonas, Joel ja Aleksi... Joonaksen ja Joelin väliin jäi yksi onneton tyhjyyttä huutava kohta. Se oli mun paikkani.

Nappasin mulle aiemmin kuuluneen tuolin pois paikaltaan ja kannoin sen niin kutsutun olohuoneen sohvan lähettyville. Mä olin aina sanonut muille et siinä saisi olla istumapaikka mut ne oli olleet toista mieltä. Nyt siinä olisi.

Jäin hetkeksi tuijottelemaan ympärilleni, josta tuli samantien niin kovin kotoisa ja turvallinen olo. Sitä mä tulisin kaipaamaan. Lähes yhtä paljon kun tänne saapuvia ihmisiäkin. Mutta se saisi luvan jäädä nyt historiaan.

Kultaa, platinaa ja tuplaplatinaa myyneet levyt seinillä.. euroviisujen semifinaalin ja finaalin jälkeen otetut kuvat. Biiseistä hylätyiksi jääneet lyriikat jotka olivat liian hyviä jäädäkseen unohduksiin.. täällä oli mun koko elämäni.

Mutta eihän sitä koskaan tarinoissakaan eteenpäin päässyt jos sä et milloinkaan kääntänyt sivua. Vaikka se yksi sivu olisi ollut miten hyvä tahansa, ei sitäkään iäisyyksiin jaksanut. Se ei johtanut lopulta minnekään vaikka se kuinka tuttua ja turvallista olisi ollutkin. Päästäksesi loppuun, sun oli osattava mennä myös eteenpäin.

Ja juuri niin mä aioin nyt tehdä. Mennä elämässä eteenpäin. Vaikka se sattui ja mä tiesin tulevani viettämään vielä monet yöt itkien ikävää ja tuskaa siitä, miksi mä meninkään näin tekemään. Mut mä tiesin saavani myöhemmin kiittää itseäni siitä. Sitten joskus kun se ei enää satuttanut. Ja mikä parasta, mä tiesin et myös täällä asiat tulisi kääntymään juuri parhain päin.

Annoin itselleni vielä muutaman kymmenen sekuntia aikaa muistella vanhoja kunnes ne suljettais visusti lukittuun mustaan laatikkoon. Siellä ne olisivat ja tulisivat pysymään aina siihen asti kunnes mä vuosien vuosien päästä olisin tarpeeksi vahva avaamaan sen laatikon. Mutta sitä hetkeä ei ihan juuri oltu näkemässä.

Mun henkilökohtaista omaisuuttani tänne ei oikeastaan ollut jäänyt yhtään mitään joten ei mun tarvinnut niitä täältä myöskään pois huolehtia. Se lienee parasta tässä kohtaa. Soittimiahan me ei täällä säilytetty.. ties kuka tänne olisi voinut murtautua ja viedä meidän aarteet.

Avain ja kirjeet oli jätetty pöydälle sekä tuoli viety olohuoneeseen. Valot mä sammuttaisin lähtiessäni ja.. ja sitten se oli siinä. Mun osalta tämä tarina tuli päättymään tähän. Vaikka mä tiesin tehneeni oikean päätöksen, mun sydämeen tatuoitu logo ei tulisi milloinkaan häviämään. Sitä mä kantaisin mukanani hautaan asti.

Astuin eteiseen, sammutin valot ja taakseni katsomatta suljin oven perässäni. Missään vaiheessa mä en ollut ottanut sitä pois lukosta, joten sitä vaaraa ei ollut että se auki olisi jäänyt. Tässä tämä nyt oli... 

***

Noniin... minä olen nyt saikulla luoja ties kuinka helvetin kauan ja torstaina saan magneettikuvissa tietää koska leikataan :) Kädestä siis kiertäjäkalvo revennyt :))