Sun vika!

442 46 84
                                    


"Mitä tää nyt meinaa?" Joel kysyi hämillään.

Se vertaili käsissään omaansa ja mun saamaa kirjettä. Se oli aivan pihalla. Eikä ollut edes ainoa.. itse kukin tuntui olevan jos jonkinlaisessa shokissa..

Mä olin niin raivoissani Nikolle et en pystynyt sitä edes silmiin katsomaan. Mä en voinut käsittää miten kukaan saattoi ajatella noin jumalattoman itsekkäästi.

Mikäli se kuvitteli vielä joskus pääsevänsä mun kanssa edes puheväleihin, sen olisi parempi rukoilla Ollia palaamaan takaisin. Anella niin kuin ei koskaan ennen olisi...

"Olli on lähtenyt" Tommi sanoi vakavana.

Mä taistelin sohvan nurkassa tunteiden pyörremyrskyssä, kyyneleitä vastaan. Mulla ei ollut aikomustakaan tehdä yhtä ainutta työasiaa tällä kokoonpanolla. Ei ilman Ollia. Me ei oltu bändi ilman sitä. Me ei oltu vittu mitään ilman sitä! Mä en ollut mitään ilman sitä...

"Mutta mä en tajua miksi" Joelin ihmettelyn kuultuani mä vasta tajusin ettei se edes tiennyt koko asiasta. Sillä ja Aleksilla ei ollut mitään tietoa Ollin tunteista.. mä voin vain kuvitella kuinka pihalla ne oli... kun ei tässä kovin perillä olleet nekään jotka asiasta tiesivät.

"Niko voi selittää" huomautin.

Se meistä viimeisenä Ollin kanssa oli jutellut joten osasi varmaan sivistää meidän tietämätöntä kaksikkoamme asian suhteen. Sitä paitsi sillä tuntui olevan varsin hyvässä tiedossa syy siihen miksei meillä ollut enää basistia, joten annahan palaa poika.. kyllä me kuunnellaan..

"Vittu Porko..." se tuhahti päätään pudistaen.

Tuolla vittuilulla se kusi vain omaan nilkkaansa. Mitä vaikeampi se halusi olla, sitä vähemmän mulla olis enää mitään sanottavaa sille. Mä lähtisin sitten seuraavana... ja tähänkö me oltiin tultu.. bändi hajosi käsiin, jätkä kerrallaan...

"Sun on ihan turha alkaa Joonakselle osottaa mieltäsi" Tommi sanoi rauhalliseen tapaansa. 

Mä en voinut käsittää miten se pystyi olemaan joka tilanteessa niin tyyni. Se oli kuitenkin Ollin kanssa samaan verrattavissa kuin minä Joelin kanssa... Eikö sitä todella vituttanut koskaan? Oliko sillä miehellä edes tunteita...

"Et sä mua voi tästä syyttää" Niko puolustautui.

Nousin sohvan syövereistä ylös ja astelin sen vihreiden silmien alle. Sulla ei ole varaa tuohon... pakotin itseni katsomaan niihin petturuutta ja valheita, kylmyyttä hohkaaviin silmiin. Se todella oli totta... silmät oli sielun peili.

"Sua nimenomaan. Ja vain sua" sanoin vastaten sen jäiseen katseeseen.

Olisi enää vain ajan kysymys milloin tämä yltyisi käsirysyyn. Mä hillitsin kuitenkin itseni vaikka mä en todellisuudessa mitään muuta olis halunnut tehdä kuin iskeä Nikoa turpaan niin lujaa kun vain lähti. Sitä mä nyt olisin tarvinnut... eikä siitä Nikollekaan mitään haittaa olisi ollut. Kuulemani mukaan joskus teki hyvää saada turpaan...

"Niko, kerro sä Joelille ja Aleksille missä mennään ja Joonas tulee mun kanssa ulos" Tommi kertoi ja nappasi mua veljellisesti olkapäästä. Mua ei tarvinnut raahata yhtään mihinkään. Ei nuo Nikolta kuitenkaan tarinan oikeaa versiota tulisi saamaan. Vain sen oman näkemyksen asiasta. Ja se oli virheellinen isolla veellä.

"Ei oo mitään syytä mennä mihinkään" sanoin riuhtaisten itseni irti Tommin otteesta.

Mä varmaan leikin tulella mut eipä siitä näissä olosuhteissa sen suurempaa haittaa tainnut olla. Vaikka ainahan sitä sanottiin et älä herätä nukkuvaa karhua... vitut sitten jos herätinkin!

"Ei varmaan mutta tulet silti" Tommi huomautti ja veti mut käsivarresta perässään pihalle. 

Ei siihen vastaansanomista ollut. Ovi meidän takana pamahti kiinni ja mä nojasin selkäni vasten seinää. Voi vittu mä sanon...

"Anna tulla vaan" iso mies mun vierellä ohjeisti.

Se tiesi mitä mä nyt tarvitsin. Sellainen tunteiden kirjo mun sisimmässä roihusi tällä hetkellä et mä en tiennyt itsekään mitä tunsin. Mä huokaisin syvään ja tunsin kuumien kyynelten valuvan poskilleni. Antaa tulla vain... 

***

Tulin vielä lietsomaan lisää Niko-vihaa :) Ihan vaan koska huomenna ilmestyy eka osa uuteen tarinaan :) <3 

Die For You✅Where stories live. Discover now