Die For You✅

Vielä hereillä..

Niko oli hälyttänyt koko porukan kasaan ja nyt me yritettiin kilpaa pysyä hereillä ja jaksaa kuunnella sen visiota uudesta biisistä. Se huitoi käsillään edestakaisin ja kertoi stooria siitä miten oli saanut idean tähän biisiin. Kliseinen tapaus jos minulta kysyttiin... tai klassinen.. kumpikin kelpasi tässä kohtaa!

Tommi yritti kahvin voimalla pitää itseään hereillä, Aleksi ja Joel oli selät vastakkain pitäen toisiaan pystyssä ja Joonas nojasi mun olkapäähän nuokkuen mun vierellä. Paska tilanne...

Se todella oli puoliunessa. Menettänyt kiinnostuksensa Nikon kertomukseen jo ajat sitten. Eikä ihme jos se niitä muutenkin sai päivät pitkät kuunnella. Ei kateeksi toista käynyt. Itsepä oli toisaalta paikkansa valinnut..

"Niko tässä ei oo mitään järkeä" Tommi huomautti.

Käänsin katseeni väsyneen äänen suuntaan. Se ääni puhui täysin totta. Ja se varmasti puhui myös meidän kaikkien suulla. Jokainen meistä oli sen kanssa samaa mieltä..

Se sai osakseen vihaisen katseen, joka kiersi meidän jokaisen läpi. Vittu Niko! Kello näytti puolta kahta yöllä... sillä ei tainnut olla pienintäkään käsitystä siitä et normaalit ihmiset tapasi nukkua tähän aikaan... vaikka me normaalista kaukana oltiinkin, olisin mä silti voinut olla jo nukkumassa. 

Mä tuskin olin ainut joka oli ollut jo nukkumassa siinä kohtaa kun herra Moilanen oli päättänyt ilmoittaa kuningasideastaan.. saatanan saatana..

"Biisissäkö?" se kysyi kulmaansa kohottaen.

Siitä meillä kenellekään tuskin oli käsitystä kun kaikki oli jossain unen hämärillä rajamailla.. mitä siihen biisiin tuli.. ehkä siitä pystyi antamaan tuomion vasta sitten kun tajusi tästä maailmasta taas jotain. Edes muutama tunti unta kiitos... se selkeyttäisi päätä jo kummasti.

"Ei kun tässä tilanteessa" Tommi selvitti.

Uninen Joonas nosti päätään mun olkapäältä ja katsoi väsynein silmin ensin muhun ja sitten Nikoon. Kyllä mäkin ihan mieluusti tuon ilmestyksen vierestä olisin aamuisin herännyt...

"Niko rakas, me ei edes kuunnella sua" se sanoi haukotellen.

Totta se oli. Kaikki yrittivät vain niin kovasti keskittyä pysymään hereillä. Toiset siinä onnistumatta..

"Jätkät tää on oikeesti tärkeetä" Niko sanoi.

Ihanko totta niin tärkeää ettei voinut aamuun asti odottaa? Plus miinus nolla koko tilanne kuitenkin oli kun kaikki oli enemmän tai vähemmän unten mailla.

Toisiinsa nojaava kaksikko sohvan nurkassa lukeutui kastiin enemmän, sillä Aleksi näytti olevan aivan unessa. Ne muistutti lähinnä vanhaa pariskuntaa.. suloisia ne kyllä oli.. Aleksi oli miltei Joelin sylissä, toisen käsi ympärilleen kiertyneenä.

"Se tärkeäkin ois varmaan voinut odottaa aamuun. Ei tässä kenenkään hengestä kyse kuitenkaan ole" Tommi huomautti.

Tottahan sekin oli. Nikon mielestä vaan kovin usein bändijutuista puhuttaessa kyse tahtoi olla elämästä ja kuolemasta. Varsinkin jos se oli saanut idean johonkin elämää suurempaan biisiin..

"Fine. Nähdään sitten neljän tunnin päästä kun unikeot määrittelee aamun alkaneen" Niko tiuskaisi ja lähti matkoihinsa.

Katsoin kysyvästi vieressäni olevaa Joonasta joka vain pudisteli päätään ja nojasi entistä tiukemmin mua vasten. Saat sä siinäkin nukkua.. en mä siitä pahakseni pistänyt. Moni muu varmasti olisi jos totuus olisi ollut tiedossa.. onneksi mä olinkin tällainen nyhverö, joka ei pystynyt kertomaan totuutta vasta kuin viimeisen pakon edessä.. jotain hyötyä siinäkin.. tai riippui kai kenen näkökulmasta asiaa haluttiin tarkastella... mua se vain söi sisältäpäin enemmän ja enemmän. Musta vaan ei ollut kertomaan totuutta...

***

Monta päivää jo menny ettei tänne oo tullu uutta lukua :) No nyt tulee :)