Die For You✅

Unohdetaan kaikki

Tyhjä paperi edessä ja kynä kädessä. Ystävyyssuhteet takana ja ajatus hukassa. Ei varmaan enää paljoa huonommin olisi voinut mennä. Itsepä mä soppani olin mennyt keittämään ja maustamaan vähän turhankin paljon..

Jotain järkevää mä yritin saada luonnosteltua mut päässä ei tuntunut liikkuvan yhtään mitään. Eikä asiaa auttanut vähääkään se et mä tunsin olevani todella herkillä. Yksikin ajatus väärään suuntaan ja mä olisin palasina tuossa lattialla. Eikä kukaan ollut siivoamassa jälkiä pois tai edes yrittänyt paikata takaisin kasaan. Se oli mulle ihan fine...

Kukaan ei olisi tiennyt siitä. Ei edes välittänyt. Vaikka mä itse tämän kaiken olin aiheuttanutkin, ei kukaan tainnut tajuta et mä olin tässä se jota sattui eniten. Niin kovasti mä yritin tehdä muille tästä helppoa et onnistuin satuttamaan itseäni vain enemmän ja enemmän.

Siksi mä olin päättänytkin et kävisin tänään viemässä treenikselle avaimeni ja jättäisin jätkille samalla kirjeen, jossa kertoisin tämän olevan kaikille osapuolille paras ratkaisu. Ja et muhun ei saisi ottaa enää mitään yhteyttä. Unohtaa vain.. niin kuin mua ei olisi enää olemassakaan.

Lähes koko elämän ajan kestänyttä ystävyyttä vaan oli kovin vaikea pukea vain muutamaksi mitättömäksi lauseeksi. Ei niillä kuitenkaan loppupeleissä sen suurempaa merkitystä ollut.

Ehkä mä kirjoittaisin jokaiselle oman lauseen... niin jokainen tietäisi varmasti tulleensa muistetuksi eikä kenenkään tarvitsisi pohtia et oliko tämä tarkoitettu vain yksinomaan Joonakselle. Kyllä mä muitakin jätkiä rakastin.. se tästä niin vaikeaa kai tekikin..

Joku saattoi olla sitä mieltä et mä vaan liiottelin ja olin turhan liian herkkänahkainen.. jos vaan edes hetken verran mietti sitä mitä kaikkea mä olin käynyt asiasta kamppaillessani läpi, tuskin kukaan uskalsi alkaa asiaa enää kyseenalaistamaan...

Mä kaipasin sitä aikaa kun kaikki oli ennallaan. Ja juuri siksi mä olinkin tämän asian kanssa enemmän kuin vakavissani. Se kun sattui olemaan ainut mahdollisuus saada asiat edes muistuttamaan entistä ja se otettiin mitä otettavissa oli...

Tommille mä halusin sanoa vain kiitos siitä kaikesta tuesta, mitä se oli aina osannut antaa vaikka tiesi etten mä ikinä olisi pystynyt antamaan samalla mitalla takaisin vaikka kuinka olisin tahtonutkin. Ilman sitä mä tuskin olisin enää täällä..

Nikolle mä en osannut muuta sanoa kuin anteeksi. En mä milloinkaan halunnut tämän eskaloituvan tähän pisteeseen... mä yritin pysyä salassa vain suojellakseni muita. Se yritys taisi vaan mennä pahemman kerran pipariksi...

Aleksille mä halusin kertoa miten tärkeä ja läheinen ihminen siitä oli mulle ja varmasti muillekin tullut niinkin pienessä ajassaa kun se mukana oli ehtinyt olla.

Joelin mä toivoin pysyvän Joonaksen tukipilarina sitten kun mä en enää sitä voinut olla. Niinhän ne kaksi oli kuin paita ja perse. Olleet oikeastaan jo aika pitkään..

Ja Joonas.. en mä voinut tarpeeksi paljoa pyytää anteeksi sitä kuinka mä olin pilannut kaiken. Aivan kaiken ja antanut sen vain tuhota meidän kaikkien välisen kallisarvoisen ystävyyden. Mitä muutakaan mä olisin voinut sanoa kuin ne kaksi maagista sanaa. Kiitos ja anteeksi. Ps. I love u ja näkemiin..

***

Tulinpas nyt sitten laittamaan tämmösen surullisen osan tänne noiden oneshottien rinnalle :)