Die For You✅

Kaikki paremmin?

Istuin vilttiin kääriytyneenä Ollin pehmeiden sohvatyynyjen keskellä ja odotin sen lupailemaa kaakaota. Kyllä mulle aina sellainen maistui...

"Sinäkö ravasit todella ympäri kaupunkia vaan mun takia?" se kysyi ihmeissään, saapuessaan paikalle kaakaomukien kera.

Niin siinä taisi päästä käymään.. sitä paitsi kuulosti aivan liian vähättelevältä sanoa tuo vaan- sana väliin. Jos se kuvitteli olevansa mulle vaan Olli... se oli todella pahasti väärässä.

"Sun vuoksi mä tekisin mitä tahansa" sanoin päätäni nyökytellen.

Se istui mun vierelle ja ojensi ison mukin mun käteen. Se laittoi kätensä selkänojan päälle ja katsoi muhun epäuskoinen ilme kasvoillaan. Se että mä seurustelin toisen kanssa, ei tarkoittanut sitä ettenkö mä olisi ollut valmis tekemään muiden eteen mitä tahansa.

"Miks sä tulit tänne?" se kysyi.

Mä luulin sen olevan melko ilmeistä tässä kohtaa. Niin mä kuin ihan jokainen muukin meidän bändistä toivoi sen tulevan järkiinsä ja palaamaan meidän luo. Vaikka sitä oltiin satutettu ja loukattu, se voisi silti palata. Eikö niin?

"Mä halusin vaan nähdä sut.. ja jutella" sanoin itsestäänselvänä pitämääni asiaa. Vaikka se ei nyt tulisikaan takaisin, ainakin mä tiesin et sillä oli asiat hyvin. Kun mä vain hetken sain sen kanssa ihan kahden..

"Mähän sanoin että haluun olla yksin.." se vastasi.

Kyllä mä sitä ymmärsin. Mutta mä toivoin myös toisinpäin. Että se olisi ymmärtänyt miksi mä olin halunnut etsiä sen käsiini. Miksi mä halusin puhua ja ennen kaikkea miksi mä halusin sen palaavan bändiin mukaan ennen kun ehti vielä kunnolla edes lähteä.

"Mut mä en kestänyt sitä ajatusta ettet sä olis enää osa mun jokapäivästä elämää" huomautin. Se oli mun pahin painajainen. Ihan joka jätkän kohdalla. Eihän meistä kukaan ollut yhtään mitään jos yksi puuttui...

"Mä tiedän myös ettet kestä jos Niko ei ole osa sun elämää ja sitä mä en halua" se sanoi. 

Miten se liittyi tähän millään tapaa? En mäkään sellaista kestänyt. Siksi mä halusinkin selvittää asiat Ollin kanssa mahdollisimman äkkiä että mä voisin alkaa selvittää asioita Nikon kanssa.

"Mä haluun vaan puhua asiat selviksi et voin jutella myös Nikon kanssa" kerroin.

Se katsoi ihmeissään muhun ja hörppäsi melko varmasti jo jäähtyneestä kaakaostaan. Niin moni asia oli muuttunut vain niin pienessä ajassa...

"Onks teillä kaikki hyvin?" se kysyi viitaten ilmeisesti meidän parisuhteeseen.

Ei sellaisesta voinut edes puhua enää saati sen hyvinvoinnista. Juuri siksi mä täällä olinkin et asiat saatais selvitettyä. Kyllä mä kuitenkin Nikon kanssa olisin halunnut jatkaa, vaikka en mä Olliakaan tuollaisena kestänyt.

"Pientä säröä nyt kun vihellettiin peli poikki" kertasin viimepäivien tapahtumia.

Olli katsoi mua ihan kun se olis ollut jokin uutinen. Musta ihan aiheellinen reaktio tuollaisen asian jälkeen. Mä vaan mietin et kuinka mä olisin pystynyt jatkamaan suhdetta ihmiseen joka oli satuttanut toista mulle niin tärkeää ihmistä. Puhumattakaan siitä et kuinka mä olisin voinut tehdä Ollille näin...

"Mun takia?" se huokaisi kysyvästi.

Niinkin olisi voinut ehkä sanoa mut mä luulen et se ei auttanut tässä kohtaa yhtään mitään. Se ahdistuisi kuitenkin asiasta vielä entistä enemmän. Ja se ei parantanut asetelmia sitten yhtään...

"Ei vaan ihan sen takia et mä en olis ikinä uskonut Nikon voivan olla niin julma ihmiselle, josta mä välitin niin kovasti" sanoin kääntyen paremmin sen suuntaan. Laitoin käteni selkänojalle sen oman vierelle ja silitin hellästi sen mustan hihan peittämää käsivartta.

"Älä sano noin.." se sanoi laskien katseensa sohvan pintaan.

Mitä mun sitten olis pitänyt sanoa? Valehdellako vain päin naamaa? Et sä ansainnut sellaista... siitä huolimatta mitä tuskaa se oli aiheuttanut, mies oli pystynyt kertomaan totuuden tunteistaan.. kyllä kai mäkin sitten pystyin olemaan rehellinen.

"Mitä mun sit pitäis sanoa?" kysyin siirtyen sitä vielä lähemmäs ja jäin tuijottamaan sitä silmiin. Ei tämä mullekaan helppoa ollut jos sä niin luulit.. ei todellakaan.

"Sun pitäis tajuta et kaikki päin persettä menneet asiat on mun ajattelemattomuuteni syy" se sanoi vaativasti. Mulla ei ollut enää sanoja. Miten ennen niin itsevarma mies oli alkanut inhota itseään noin. Ilman yhden yhtä syytä..

Hetkeäkään epäröimättä puristin sitä käsivarresta ja menin vielä entistä lähemmäs.

"Sä et voi sun tunteille mitään joten anna tuollasen olla jo" määräsin ja hetken sitä silmiin katsottuani kumarruin painamaan hellän suukon sen huulille. Pehmeille ja punaisille, niin viattomille huulille.

***

Hupsista saatana :)