𝐓𝐡𝐚𝐧𝐤 𝐲𝐨𝐮 𝐟𝐨𝐫 𝐩𝐚𝐢𝐧 || 𝐎𝐥𝐥𝐢 𝐱 𝐉𝐨𝐞𝐥 [VALMIS]

𝐋𝐮𝐤𝐮 𝟏𝟖

Ollin pov:
Vietimme aikaa Olivian kanssa. Se oli ihanaa ja parasta olla molempien rakkaiden kanssa.
Rakas siskoni ja rakas avopuolisoni. Kyllä Joel on vielä tämän päivän avopuolisoni, hänellä ei ole siis mitään ideaa että aion kosia häntä, en malta odottaa hänen ilmettään. Olen järkännyt romanttisen illallisen, hotelliyön ja kosimispaikkana toimii ihana näköala kallio. "Olliiiii!" Joel hihkaisee. "Noo mitä rakas?" Käännän katseeni blondiin laulajaan. "Mä oon miettiny et millon sä kosit mua?" Hän katsoo minua suoraan silmiln söpösti. "Voi kulta se aika tulee vielä kun vaan ootat oikeeta hetkeä." Hymyilen ja painan pusun tuon otsalle. Menimme makoilemaan sängylle sillä olimme aika väsyneitä tästä päivästä. Pian ovikellomme kuitenkin soi ja menin avaamaan sen sillä meidän ovikello oli lähellä tippua paikoiltaan. "Kuka vit- ai Aleksi mikä on?" Katson tuota silmiin. "Olli sun pitää auttaa mua." Aleksi sanoo anelevasti. "Allu missä?" Katson tuota kysyvänä. "Mä en pysty olla yksin mä meinasin pyörtyy ilman syytä." Aleksi selittää. "Ootko sä syöny ja juonu moneen päivään?" Katson Aleksia edelleen mutta nyt huolestuneena. "Joo mutkun huimaa silti." Hän sanoo ja ottaa tukea seinästä. "Tuu sisälle mä annan sulle vähän sokeripitosta juomaa." Saatan Aleksin sisälle.
Aleksi istuu sohvalle ja minä puolestani kävin hakemassa sokerista mehua ja vien sen mustatukkaiselle pojalle. "Kiitos Olli." Hän kiittää ja juo. Istun hänen viereensä ja silitän Aleksin hiuksia. "Ei hätää Aleksi kaikki on hyvin, sulla kannattaa olla varuilta suklaapatukka tai mehua mukana, alkaako helpottaa?" Katson häntä. "Joo." Hän vastasi ja juo lasin tyhjäksi.

————————————
Ilta alkoi hämärtää ja Tommi eli meiän bändin nalle tuli hakemaan Aleksin itsensä luo yökylään. Lähdimme ravintolaa kohti jossa tämä romanttinen illallinen tapahtuu. Jännitti todella paljon, mitä jos Joel ei ookkaa valmis vielä naimisiin tai mitä jos ollaan erimieltä siitä kummasta tulee kumpi. Pääsimme perille hetken päästä. Kyllä meiän ravintola oli 10 minuutin natkan päässä. Suunnistimme sisälle ja menimme pöydän ääreen. Otimme takit pois ja istuimme alas.
"Hei! Saisiko olla jotain?" Tarjoilija sanoo.
"Ei olla vielä päätetty kiitos." Hymähdän ja tutkimme ruokalistaa. Katson kuitenkin Joelia hymyillen. "Mitä katot?" Joel kyselee. "Sua vaan oot niin upee." Hymyilen ja otan Joelia kädestä. "Sä oot ihana rakas." Tuo hymyilee.
"Samat sanat." Katson tuota ja sitten käännän katseeni ruokalistaan ja löydän ruuan. Niin ilmeisesti Joelkin. Tilasimme ruuat ja pääsimme syömään. Söimme ja juttelimme.

(Pieni time skip)

Saimme syötyä ja olemme nyt matkalla kalliolle. Ei emme hyppää vaan menenme sinne siksi että voisin vihdoin kosia Joelia, minun suurta elämän rakkautta. "Mitä me täällä kalliolla tehään rakas?" Hän kysyy.
"Isti tohon penkille." Käsken Joelia istumaan.
Joel istuu ja katselen tuota hetken kunnes polvistun hänen eteensä. "Rakas mä oon ollu kiitollinen että oot osa mun elämää, mä tuun rakastaa sua aina ja ikuisesti tapahtu mitä tapahtu. Me selvitään kaikesta mutta nyt mä kysym sulta tulisiks sä mun mieheks ja teet musta maailman onnellisimman." Katson Joelia js avaan sormusrasian. "Voih Olli rakas." Joel hymyilee kyyneleet silmissä.
"Sun ei tarvii nyt vastaa, vastaat sitten kun oot valmis." Selitän. "Rakas tottakai mä tuun sun mieheks." Joel itkee onnesta, laitan sormuksen ja hän laittaa minulle ja sen jälkeen suutelemme.
🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍🤍
Nonii sainpas teille pitkän luvun pitkän tauon jälkeen, nii siis en oo tehny tätä kirjaa pitkään aikaan joten kai sitä voi tauoks kutsua mutta joo kertokaa ihmeessä pitäskö tähän olla onnellinen loppu.

Sanoja 531