Kerro kun lähdet

Miko

Kukkia ei pihalla enää ollut, ne oli ollut äidin juttuja, eikä Kaisua kiinnostanut puutarhahommat. Ruohon pituudesta valmistauduin jo siihen, että sisko keksisi passittaa minut ruohonleikkuuseen nyt kun olin kerta paikalla. En ollut varma oliko Konsta ehtinyt jo muuttaa Kaisun mukana, onhan omakotitalo aika yksinäinen ilman lemmikkejä tai muita ihmisiä. Punainen puutalo oli maalattu vasta hiljattain, ja valkoiset ikkunanpielet hohtivat sitä vasten. Kaikki lähitienoon omakotitalot noudattivat tyyliltään samaa, ne olivat vain jokainen hiukan eri sävyisiä ja kokoisia keskenään. Toisia oltiin uusittu enemmän kuin muita.

Koputin oveen, koska muistin kuinka kuulovaurioita aiheuttava ääni ovikellossa oli, kun se kaikui säröisenä ja korkeana omakotitalossa. Kaisu tuli avaamaan oven epäilevän oloisena, kurkisti vain ensin ohuen kaistaleen läpi. Siskon silmät suurenivat heti, kun näimme puolikkaat kasvot toisistamme.

"Herranvittu mä luulin, että olisit joku ovikaupustelija!" Kaisu huudahti. No periaatteessahan minä olin kaupustelija, lomalla vaan.

Esittelin ilmaa vieressäni: "Siitä puheen ollen, olisi just sulle nyt erinomainen tarjous aivan älyttömän mahtavasta imurista!"

Kaisu tökkäsi minua käsivarteen.

"Pelleily seis ja tuu sisälle sieltä. Mikset sä ilmoittanut mitään?"

"Hyväksytkö vastauksen en tiedä?" ehdotin.

Kaisu katsoi kuin jollain täikammalla läpi jokaisen senttimetrin minusta, että näkisi kaikki muutokset. Oliko minulla meneillään jokin uusi tyylivaihe, näytinkö väsyneemmältä mitä ennen? Olinko laihtunut tai lihonut? Olinko todella siinä sen edessä yhtäkkiä enkä kuvakkeena sosiaalisessa mediassa?

"Haluaisin sanoa en, mutta ei olla nähty niin pitkään aikaan, että pakkohan se on."

Yritin kuulostella kuuluiko mistään Konstamaista ääntä, kuten auki olevaa urheilulähetystä, mutta sellaisia ei ollut. Naulakossa olevat vaatteetkin näytti kuuluvan kaikki Kaisulle.

"Missäs Konsta?" kysyin.

"Noo sillä on vähän hankalat työajat nyt."

Sisko pakeni keittiöön. Osasi Kaisukin kiertää asioita.

"Eli teillä on taas yksi näistä vaikeista hetkistä suhteessa?" huhuilin perään.

"Niinkin sitä voi sanoa."

Parkkeerasin matkalaukkuni eteisen seinustan viereen, ennen kuin seurasin siskoni vanavedessä lapsuudenkotimme sydämeen.

"Se ei asu täällä?" varmistin. Konstalla oli ollut aina kakkosasunto mantereella, jossa se kävi myös töissä.

"Asuu ja ei asu, en enää tiedä."

Joskus Kaisun puheista epäilin, että Konstalla oli myös kakkosnainen -asunnon lisäksi, mutta pidin turvallisempana etten tiennyt paremmin. Pelkkä ajatus sai huonolle tuulelle, vaikka olin aina pitänyt Konstaa ihan hyvänä tyyppinä.

Olohuoneessa siirryin suoraa tottumuksesta nahkaiseen nojatuoliin, joka oli jo lapsena valikoitunut omaksi paikakseni. Nyt kun Konsta-asia oli saatu sivuutettua, Kaisu tuli perässäni malttamattoman uteliaasti seuraten.

"Ootko sä lomalla?"

Nostin jalat pienelle rahille eteeni. "Ajattelin jäädä kesäksi."

Kaisu yllättyi ja vilkaisi käsissään olevaa keksipakettia. "Oho - tai siis kiva, että olet siinä, mutta siis mistä sä tällaisen päähänpiston sait?"

"Nina pyysi."

En löytänyt itsestäni energiaa selittää koko tarinaa. Kaisu heitti keksit eteeni, jotka se oli keittiössä piipahtaessaan ottanut mukaan ja nyökkäsi käymään kiinni.