Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Toivottavasti oot tyytyväinen

Avaan silmäni ja tajuan yhä makaavani Harryn rinnalla. Hymyilen ja suukotan sitä varovasti. Nousen ylös, puen päälle rennot vaatteet. Topin ja shortsit. Laitan Harrylle peiton päälle ja suukotan otsalle. Nappaan laukkuni lattialta, katsahdan peiliin pyyhkien unisia silmiäni ja lähden etsimään kahviota hotellista. Matkalla yllätän kasan toimittajia. "Olis pitänyt käyttää huonepalvelua." Huokaan. Kävelen ohitse peittäen kasvoni. Pian nään aamiais kahvion josta nappaan juomista ja syömistä mukaan hotelliin. "Voitko laittaa ne tarjottimelle? Kiitos." Pyydän tarjoilialta. Hän ojentaa tarjottimen minulle ja poistun vähin äänin takaisin huoneeseen. Harry nukkuu edelleen. Kapuan takaisin sänkyyn hänen viereensä tarjotin kädessäni, silitän Harryn poskea ja suukotan huulille kunnes hän avaa silmänsä. "Hei." Hän kuiskaa hymyillen. "Kauan sä oot ollu hereillä?" Kysyn nauraen. "Siitä asti kun tulit siihen takas." Harry vastaa hymy yhä huulillaan. "Sä senkin.. mut hei toin syötävää." Sanon ojentaen Harrylle kahvin. Hän nousee istumaan ja hörppää kahvista. "mmhm kiitos rakas. Mitä sä oot tehny ku oot noin hyvällä tuulella?" Harry sanoo silittäen selkääni. "Mä vaan tajusin että oon niin onnellinen sun kanssa." Vastaan hymyillen. Harry laittaa kahvimukinsa pöydälle ja siirtää tarjottimen pois. Hän tarttuu vyötäröstäni, vetää minut lähelleen ja suutelee hitaasti. Laitan käteni Harryn kaulan ympärille ja sivelen hänen hiuksiaan. "Mitä jos vietetään koko päivä yhessä ja tehään jotain kivaa?" Harry kuiskaa pidellen kasvoistani. Nyökkään hymyillen. "Enemmän kun mieluusti." Kuiskaan ja suutelen Harrya.

Olen kylpyhuoneessa meikkaamassa ennen Harryn ja minun lähtöä kaupunkiin. En tiedä mitä aiomme tehdä sillä Harry on jo suunnitellut kaiken. Mitä tahansa voi olla odotettavissa. Puhelimeni soi lavuaarin vieressä. Tuntematon numero. "Haloo?" Vastaan puheluun. "Taitaa olla kivat oltavat siellä hotellissa sen kiharapään kanssa." Tomin ääni sanoo linjoilta. Puhelin on pudota kädestäni. Laitan auki olevan oven kokonaan kiinni. "Mistä sä tiedät missä mä oon? Ooks sä tarkkaillu mua?" Kysyn ärtyneenä. "Hei rauhotu. Sä eroot siitä popparista tai mä laitan teidät eroomaan." Tom sanoo vakavasti. Kyynel vierähtää poskellani. "Miksi? Mitä mä oon tehnyt?!" Huudan puhelimeen. "Sun takia mä istuin vankilassa vuodet. Sun takias äitis ei haluu enään nähdä mua." Hän huutaa takaisin. "Ei kai kun ammuit mun veljen!" Vastaan. "Ja sekin oli sun vika. Kaikki on sun vikaa ja nyt mä kostan." Tom sanoo. "Jätät sen Harrys niin ei tuu ruumiita." Hän jatkaa ja lopettaa puhelun. Puhelin putoaa kädestäni ja murrun itkuun polvilleni lattialle. En voi uskoa tätä. Vihdoin olin onnellinen ja nyt Tom pilaa taas kaiken. En antaisi itelleni anteeksi jos Harrylle tapahtuis jotain. Nousen pystyyn ja avaan ovea puoliväliin. Katselen Harrya hänen pukiessaan vaatteita sänkyn vieressä. Nojaan päätäni oveen ja kyyneleet valuu silmistäni.

"Noniin eka paikka johon me mennään on täällä. Pidä silmäs vielä kiinni." Harry sanoo kävellessämme käsi kädekkäin kaupunkin läpi. Meillä on huput päässä ja huivit kasvoilla niin voimme olla niin ettei kukaan tunnista. "Heei joko ollaan siellä." Sanon nauraen. "Voit avata." Harry kuiskaa. Avaan silmäni ja nään edessäni ison salin. Siellä ei ole muita. "Mit.. Onks tää rullaluistelurata?" Sanon hymyillen. Harry nyökkää nauraen. "Eikä! Mä oon aina halunnu päästä tälläseeseen!" Huudahdan hyppien ja nauraen. "Mä tiedän. Halusin tehä jotain erityistä." Harry sanoo kävellen viereeni. Halaan häntä tiukasti. "Kiitos Harry." Sanon hymyillen ja suljen silmäni."

Rullaluistelemme tunnin putkeen. Harry on kaatunut ainakin kymmenen kertaa ja itse en kertaakaan. "Voi olla kipeet paikat illalla." Huudan nauraen lattialla istuvalle Harrylle. Luistelen tämän luo ja ojennan käteni. "Noniin nouses ylös." Sanon hymyillen. Hän tarttuu käsistäni ja vedän häntä ylös kaatuen itse. "Ahaa noniin kelläs nyt on paikat kipeenä." Harry nauraa edessäni. Nauran ja yritän nousta mutten pysty, jalkani pettää alta. "Mun nilkka tais nyrjähtää." Sanon riisuen luistimen oikeanpuolisesta jalastani. "Eikä?" Harry kysyy pelästyen. Hän tulee viereeni ja nostaa minut syliinsä ja luistelee salin alkupäähän. Sen matkan ajan katselen Harryn kasvoja. Mieleeni muistuu se että tämä on viimeinen päiväni Harryn kanssa. Alan taas itkeä. "Sattuuko noin paljon? Hei mennään lääkäriin." Harry sanoo laskien minut penkille. Pudistan päätäni ja pyyhin silmäni. "Ei ei tää sitä oo.." Sanon hiljaa pidellen jalkaani. Kumpa vain voisin kertoa Harrylle mutten voi ottaa sitä riskiä.. "Mikä sitten? Teinkö mä jotain?" Harry sanoo laskien kätensä reidelleni ja katsoo minua syvälle silmiin. "Et sä tehnyt mitään.. sä oot ollu mulle ihanempi kun kukaan koskaan.." Kuiskaan tarttuen Harrya kädestä. Häneen ilmeensä vakavoituu entisestään. "Nyt mua alkaa pelottaa.." Hän sanoo hiljaa. "Niin kliseeltä kun tää kuulostaankin, mutta se johtuu musta. Kaikki on tapahtunu liian nopeesti ja se on liikaa mulle.." Keksin lauseita joilla Tomin takia erota Harrysta varovasti.. En halua särkeä hänen sydäntään omani lisäksi. Tämä on niin epäreilua.. Harry nousee seisomaan. "Siis.. siis tarkotaks sä nyt.." Harry alottaa. "Anteeks Harry.." Sanon ja purskahdan itkuun. Kävelen nopeaa vauhtia ovelle kyyneileiden valuen silmistäni. Tuntuu kuin happeni loppuisi. Juoksen kipeällä jalallani sitä vauhtia mitä pääsen. Pihalla sataa vettä ja koitan löytää nopeasti kotiini joka on lähistöllä. "Odota!" Kuulen Harryn huutavan takaani. Jatkan matkaa itkien hänen huudoistaan huolimatta. "En tiedä mitä tein mutta puhutaan tää.." Harry jatkaa juosten perässäni. "Pysähdy!" Harry huutaa matkan päästä. Pysähdyn paikoilleen sateeseen läpimärkänä. "Mä rakastan sua." Harry huutaa hiljaa. Katseeni jähmettyy enkä saa sanaa suustani. Emme ole kertaakaan sanonut rakastavamme toisiamme. Enkä edes tiedä mitä itse tunnen. Nielen kyyneleeni ja ne jatkaa valumistaan silmistäni. Katsahdan Harryyn nopeasti hämilläni. "Rakastan sua.. enemmän kun ketään ikinä." Hän jatkaa. "Mä.." Aloitan mutta en saa muuta sanotuksi. Käännyn ja jatkan juosten matkaani Harryn jäädessä taakseni sateeseen odottamaan vastausta. Hän ei enään juokse perääni. Vihdoin olen ovellani. Tom seisoo rappusten edessä. Pelästyn kuoliaaksi mutta kävelen tämän eteen "Toivottavasti oot tyytyväinen." Sanon vihaisesti. Hän hymyilee. Avaan nopeasti oveni ja astun sisään. Lukitsen oveni hyvin monin eri lukoin. Käännyn selkä vasten ovea ja murrun kyyneliin pudoten lattialle.