Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Harvinainen kosketus

Olen kertonut Harrylle melkeen kaiken tapahtuneesta. Harry on ilmeetön. "Jos mä olisin ollut siellä.." Hän aloittaa. "Harry mä oon kunnossa.." Sanon. "Milla et ole. Nään sun silmistä kuinka rikki sä oot." Harry sanoo pidellen käsistäni. "Tos ei ollut kaikki mitä siel tapahtu.." Aloitan. "Kerro mulle. Mä haluun auttaa." Harry sanoo. "Harry mun...." Aloitan kunnes murrun taas. Harry halaa minua ja vedän syvään henkeä. "Harry mun veli kuoli sinä iltana. Mun pieni veljeni.." Sanon itkien harrya vasten. Harry muuttuu täysin sanattomaksi. "Tom tappo mun veljen ja se on vaan mun syytä." Sanon. "Milla katso mua." Harry aloittaa. "Se ei ollut sun syytäs.. Ja anteeks, mä oon tosi huono löytämään oikeita sanoja..en oo koskaan joutunu kokemaan läheisen kuolemaa.." Hän jatkaa. "Sun ei tarvi sanoa mitään. Halaa mua vaan tiukasti. Sanon hiljaa. Harry toimii kuten pyysin ja vetää minut kiinni itseensä, tunne hänen vahvat kädet ympärilläni. Kaiken tapahtuneen jälkeen olen ollut herkkä kosketukselle mutta harryn kosketus on harvinaista. Juuri nyt en kaipaisi mitään muuta. kunhan Harry pysyy tässä.

On aamu ja herään sohvalta vieläkin harryn tiukassa otteessa. Hän on nukahtanut istuvalteen pidellen minusta. Yritän nousta mutta se on vaikeaa hänen otteestaan. "Harry mä en saa happea." sanon nauraen. Harry irroittaa otteensa varovasti ja epäröiden. "Mä oon kunnossa. Mun pitää nousta." sanon hymyillen. Harry naurahtaan ja vetää minut takaisin. "Hei Harry mä myöhästyn kohta jos en nyt pääsen suih..." aloitan kunnes harry laittaa sormensa hellästi huulilleni "shhh." hän sanoo hymyillen. ja painaa huulensa omilleni. Vastaan suudelmaan hiukan epäröiden mutta luontevasti. Irroitamme huulemme ja katselemme hetken toisiamme silmiin. Hän on niin täydellinen. "Milla meiän pitää puhua tästä." Harry sanoo. "Joo mutta nyt ei keretä. Mun perhe ja paraskaveri tulee parin tunnin päästä. Mun pitää siivota ja laittaa niiden lempiruokia yms.." Sanon nousten. "Anna mä autan sua." Harry sanoo. Katson häntä hetken epäröiden "Osaatko sä?" sanon nauraen. "voi kuule et tiedäkään vielä mitä kaikkea mä osaan." Hän sanoo nauraen ja nousee sohvalta.

Siivoan koko päivän ja Harry kokkailee keittiössä. Hänestä on ihme kyllä todella iso apu. "Entiijä missä vaiheessa olisin ilman sua." Sanon nauraen kun kävelen keittiöön. Harry ojentaa minulle vesilasin ja toteaa "et olis vielä ees alottanu." Hän nauraa. "Mite musta tuntuu et oot oikeessa." Vastaan nauraen. Istun pöydän ääressä juoden vettä hengästyneenä. Harry istahtaa minua vastapäätä. "Nyt voidaa puhuu." Hän sanoo hymyillen. Hän on sanomassa jotain mutta ovikello soi. "Nonii ne tulee!" Huudan onnessani ja nousen. Huomaan kuinka harryn hymy laskee. Hänellä on jotain tärkeää asiaa mutta emme kerkeä puhumaan nyt. Kävelen takasin päin hänen luokseen "Harry puhutaan myöhemmi, mä lupaan." Sanon halaten häntä. "Okei." Hän vastaa hymyillen ja nousee perässäni ovelle. "Äitii!" Huudan nähdessäni hänet. Halaan äitiäni ja ystävääni. "Eikö isä tullu?" Kysyn suruissani. "Ei se kerenny kuulemma töiltään. Anteeks." Äiti sanoo. "Noh mä vähä arvelinki. Tulkaa sisään." Vastaan haikeasti. Harry astuu kulman takaa eteiseen. Ystäväni Maria kiljahtaa kovaan ääneen. "Maria?" Sanon kysyvästi. Harry nauraa. "Mit..mitä harry ss..styles tekee sun kämpässä?" Hän kysyy innoissaan. "Olin tääl yötä. Mun pitää koht mennä." Harry sanoo nauraen. Maria kiljuu ja katsoo minuun "oli tääl yötä??" Hän kysyy. "nii siis ollaan kavereita. Oon noiden uudella musiikkivideolla." Sanon. Ei ehkä olisi pitänyt sillä Maria kiljuu entistä kovemmin. "Tulkaa istuun sielt." Sanon nauraen.

......

"Mikä sun ja Harryn kuvio on?" Maria kysyy minulta terassillani. Katson muualle ja sanon "ei mikään." "Millaa mä tunnen sut. Oot korvias myöten rakastunu." Maria toteaa. "Älä ny hulluja puhu. Mä? Harryyn? Pyh.." Sanon tekonauraen ja katson alas päin. "Milla. Mä näin sen siitä miten katoit sitä sohvalla äsken. Ja miten se katto sua.." Maria aloittaa. "Mitä? Miten se katto mua?" Sanon nopeasti. Maria alkaa nauraa. Painan pään käsieni väliin ja huokaan. "Okei okei mä oon hulluna siihen." Sanon pidätellen hymyäni. "Mähä sanoin. Ja nii on muute seki suhun." Maria toteaa. "Ei en usko. Tai se kyl on yrittäny puhuu mun kaa jo muutaman kerran jostain tärkeestä sen jälkee ku suudeltiin mut emmä us..." Aloitan. "Suutelitte?? Sithä se on selvä. Pyydä sitä puhumaa