Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Oot Enkeli

Herään pehmoisesta sylistä. En enää muista miten siihen päädyin. Ajatukset on sekaisin; Olen juuri muuttanut tuntemattomaan maahan. Makaan lähes tuntemattoman pojan vieressä, joka muuten on älyttömän suloinen nukkuessaan. Sain töitä musiikkivideolta.. Josta muuuten myöhästymme ihan kohta! "Harry ikävä herättää, mutta me myöhästytään kuvauksista jos me ei nyt päästä lähteen." Huudan nukkuvalle Harrylle. "Paljon kello on? Joko on aamu?" Hän kysyy nousten pystyyn. "On aamu ja kello on jo 10:00. Kuvauksethan alkaa 11:00 eiks niin?" Vastaan. "Joo alkaa ne kai. Me myöhästytään kyl.." Hän sanoo. Miten hän osaa olla niin rauhallinen tälläisessa tilanteessa. "Niiin myöhästytään! Mee jooko nyt kattoon mikä täs autos on vialla, nii päästäis lähteen." Sanon hänelle huolestuneena. "Joo mä meen. Älä huoli, kyl me keretään." Hän sanoo nousten autosta. Olen kyllä melko varma ettei keretä.

Harryn näkökulma

Eilis iltana huomasin autosta bensan loppuneen, eikä sitä siihen aikaan yöstä millään pystynyt hankkimaan. En kyllä ole varma saako sitä mistään lähistöltä nytkään. Mutta pakko etsiä sillä Milla on huolesta sekaisin.

Kävelen mettä polkua pitkin toivoen että löydän jostain paikan josta hakea bensaa tai apua. Kelaan viime illan tapahtumia päässäni monta kertaa. Suutelin Millaa ja hän nukahti syliini. Hän tuntuu niin läheiseltä vaikka olemme tunteneet noin kolme päivää. Tunnen vieläkin Millan huulet omillani ja muistelen hetkeä ennen suudelmaa. Yritin suudella häntä jo toissailtana hänen kotonaan mutta hän vetääntyi pois. Silti hän antoi minun suudella häntä eilen. Ehkä hän vain kaipasi läheisyyttä. Tykkään Millasta ihan tosissani. Toivottavasti saan hänet huomaamaan sen.

Vihdoin löydän aseman josta saa bensaa. Nopeutan kävelyäni jotta pääsen nopeasti takaisinkin. Avaan kanisterin ja täytän sen bensalla. Maksettuani bensan lähden nopeaa vauhtia takaisin autolle.

*MILLA*

Harry on viipynyt jo jonkun aikaa. En uskalla astua autosta ulos katsomaan joten pysyn visusti sisällä. Vaikka ulkona onkin valoisa aamu, mutta metässä ollessani mieleeni muistuu tapahtumat kolmen vuoden takaa. Kelaan sen kaiken jälleen uudestaan

"Kolme vuotta sitten

"Ruoka on valmista." Äitini huutaa keittiöstä. Olemme mökillä ja on pimeä ilta. Istun pöydän ääreen äitiäni vastapäätä ja veljeni viereen. "Missä Tom on?" Kysyn. Tom on äitini miesystävä. He ovat seurustelleet 5 vuotta mutta en tykkää kutsua häntä puolisäksi. "Kaipa se kohta tulee. Keskittyy taas tärkeempiin asioihin." Äitini vastaa. He riitelevät todella usein. Katson veljeäni Andrewia pahoitellen. Hän on minua vuoden nuorempi mutta minua pidempi. Ja suojeleva kuin isoveli. Alamme syödä kunnes Tom istahtaa pöytään viereeni. Hän on pari kertaa ahistellut minua mutten ole kertonut äidille tai Andrewille. En vain pysty.
Jälleen kerran pöydän alla Tom sivelee jalkaani. En ole kokenut mitään niin epämiellyttävää. Ja sen näkee varmasti ilmeestäni. "Milla onko kaikki ok?" Andrew kysyy. Tom katsoo minuun kysyvästi ja vastaan "On tietenkin."
Kun olen syönyt. Menen pihalle. Kyyneleet virtaavat ulos silmistäni. Silloin Tom tulee luokseni ja sanoo poskeani sivellen "älä itke. Mä voin parantaa sun oloas." Hän tarttuu housuistani ja repii niitä alas. "Lopeta!" Huudan. Hän pitää kättänsä suullani ja vetää omia housujaan alas. "Tom?! Päästä irti Millasta ja vähän äkkiä." Andrew huutaa takaani. Tom irrottaa otteensa ja juoksen nopeasti Andrewin luo. Tom ottaa aseen esiin ja..."

Purskahdan kyyneliin muitellessani tuota. En pääse siitä koskaan yli. Nään Harryn kävelevän autolle. Hän osoittaa kanisteria. Pyyhin kyyneleeni ja nyökkään. Harry täyttää autontankin bensalla ja tulee sisään autoon. "Nyt pitäis toimia. Siinä oliki vaan kyse bensasta." Harry sanoo nauraen. "Mm.." Vastaan haikeasti katsellen ikkunalle. "Milla mun pitää tunnustaa jotain." Harry sanoo. "Niin?" Kysyn ihmetellen mitä asia koskee. "Itseasiassa tiesin koko ajan että kyse on vaan bensasta, en vaa halunnu huolestuttaa sua." Harry sanoo. Pitää myöntää että luulin asian koskevan jotain aivan muuta. Alan nauraa. Se tosin on vaikeaa itkuisena. "Mitä? Mille sä naurat?" Harry kysyy. "No ei se ollut niin vakava asia mitä tunnustit." Sanon. Harrykin alkaa nauraa. Hän on ainut ihminen vähään aikaan joka saa minut nauramaan. Harry kääntää avaimia lukossa ja auto lähtee ONNEKSI käyntiin. "Ja volà!" Harry sanoo. Nyökkään hymyillen.