Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Rauha?

"Mites kun meiän piti valehdella että erottiin? Nyt mun sisko ja Louis näkee sut täällä. Ilman paitaa" sanon Harrylle maatessamme sänkylläni. Harry miettii hetken.

"Vähän aikaa vaan vielä ja sitten.. lavastetaan meiän ero" Lavastetaan? Huokaan isoon ääneen.

"Oon kuullu että murhia lavastetaan mutta että meiän ero.. en tiedä.."

Harry kierähtää päälleni ja silitää poskeani. "Mä tiedän että se kuulostaa pahalta, mutta se on ainut vaihtoehto. Ellei stten vaan olla julkisesti yh.."

"Ei ei.. Tom sais kuitenkin tietää enkä kestä ajatustakaan että sulle sattuis jotain" keskeytän. "Lavastetaan vaan" lisään hiljaa. Harry hymyilee leveästi ja katsoo minua pahoitellen. Ei hänkään halunnut näin käyvän, sen näkee hänen silmistään ja miten hän katsoo minua. Tartun hänen kasvoistaan ja suutelen. Hän suutelee takaisin ja nousee sen jälkeen sänkystä.

"Mun pitää käydä jossain" hän sanoo.

"Onko ihan pakko?" katson häntä kysyvästi. Hän nyökkää pahoillaan, antaa minulle suukon otsalle ja lähtee. Jään yksin huoneeseeni ja huokaan kuulessani oven käyvän.

Kävelen olohuoneeseen ja huomaan Emin ja Louisin kadonneen myös. Missä vaiheessa he lähtivät? Otan puhelimeni pöydältä katsoakseni kelloa.

"20. Päivä? Mun syntymäpäivä?" puhun itsekseni hämilläni. Tosiaan unohdin oman syntymäpäiväni. 18. Vuotis syntymäpäiväni. Huomaan monta vastaamatonta puhelua Äidiltäni ja ystäviltäni suomesta. En ole edes kertonut syntymäpäivistäni kenellekään täällä amerikassa, se ei ole vain tullut puheeksi. Katson sotkua ympärillä mutten saa aikaiseksi siivota. Katsahdan jääkaappiin mutta sekin on tyhjillään. Päätän lähteä hakemaan ruokaa. En usko Harryn tulevan tänne sillä välin joten voin hyvin kuluttaa aikaa muualla.

Kylmä ilma. Luulin täällä sään olevan aina täydellinen mutta ei. Täällä sataa ja tuulee aivan kuin kotona suomessa. Huomaan ravintolan kadun toisella puolella. En ole kertaakaan käynyt siellä vaikka se on ihan kotini lähelle? En ole oikeastaan edes kerennyt tutustua alueseen kunnolla kaiken tämän sotkun keskellä. Kävellessäni yli en huomaa katsoa ympärilleni ja auto on törmätä minuun. Joku ottaa minua olkapäästä kiinni auttaakseen. Nostan katseeni ylös ja nään Liamin edessäni.

"Olitpa ajatuksissas" hän nauraa. Katson pois päin ja jatkan matkaa.

"Milla odota! Anna anteeks" Hän huutaa perääni. Pyörittelen silmiäni ja käännyn ympäri häneen päin huokaten.

"Oli väärin.. no suudella sua silleen.. Lupaan ettei se toistu" Hän jatkaa. Kävelen lähemmäs ja hän näyttää entistä hermostuneemmalta. Toivon että kaiken sen voisi jättää taakse ja voisimme tutustua toisiimme paremmin, ja saada sellaisen ystävyyden kun minulla ja Niallilla on.

"No jos lupaat" kuiskaan pieni hymy huulillani. Liam avaa kätensä halille ja huokaa helpottuneena.

"Rauha?" hän hymyilee,

"Rauha" Vastaan ja halaan häntä. Päätämme mennä yhdessä ravintolaan jonka huomasin tien toiselta puolelta. Löydämme pöydän nurkasta jottei Liamin tunnistettaisi. Mahtaa olla vaikee elää niin, piilossa. Tilaamme annoksemme pöytään ja juttelemme kaikesta mahdollisesta tunnin putkeen pöydän ääressä. Hän on oikeastaan todella mukava. Luulin hänen aina vihaavan minua mutta olin väärässä.

"Mitä sä muuten täällä?" hän kysyy kuin tyhjästä. Katson häntä hämilläni enkä tiedä mitä vastata.

"Tai siis aattelin että olisit Harryn kanssa sen hotellilla. Näin sen menevän sen huoneeseen jonkun bruneten kanssa ja aattelin sen olevan sä" hän jatkaa. Bruneten kanssa? Sen hotellihuoneessa? Pahanolon tunne valtaa koko kehoni ja tuntuu kuin pyörtyisin. En voi olla ajattelematta asioita mitä Harry saattaa nyt tehdä. En voi uskoa. Minun pitäisi pystyä jo luottamaan häneen mutta kun tiedän hänen historiansa alan heti epäillä pahinta..

"Mun.. täytyy mennä" nousen pöydästä nopeasti ja juoksen ulos välittämättä pihalle kokoontuneista toimittajista. He näkevät minut pahimmillani. Kyynelten valuessa poskiani pitkin kun yritän pidätellä itseäni oksentamasta. Juoksen tien yli ja toimittajia on myös asuntoni edessä. He huutavat perääni kymmeniä kysymyksiä mutta juoksen nopeasti ovesta sisään.

Puhelimeni piippaa taskussani, vetäessäni sen ulos huomaan viestin Harrylta mutta en välitä, heitän puhelimen olohuoneen nurkkaan ja kaadun sohvalle. Nostan paitani ala reunaa pyyhkiäkseni kyyneleeni. Harryn vahva tuoksu kiinnittää huomioni. Unohdin ylläni edelleen olevan Harryn t-paita. Hänen tuttu tuoksunsa saa oloni entistä pahemmaksi. Alan ajatella kuinka moni muu on pitänyt paitaa yllään. Vaikka yritän en pysty estää kyyneleitä valua pitkin kasvojani. Vedän paidan pääni ylitse ja revin sen kahtia.

"Tyhmä.. Miten voin olla niin tyhmä.." hoen itkuisella äänellä.

----

Alotin kirjottaan myös toista ficcii, käykää ihmessä lukemassa :)