Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Sä et ymmärrä

"Harry mä en voi elää valheessa.." Sanon itkuisella äänellä ja irtaannun harryn otteesta. "Mitä tarkotat?" Harry kysyy hätäisesti. "Mä tarkotan etten haluu suhdetta joka pitää salaa kaikilta ja keksii syitä miks meidät nähään yhessä." Vastaan. "Kyl sä kestät hetken. Ei me tätä ikuisuuksiin salata." Harry sanoo ja astuu askeleen lähemmäs. Astun automaattisesti askeleen pois päin. "Kestän? Tajuutko mitä mä oon joutunu kestämään?! En jaksa enää!" Huudan ja lähden ovesta juosten ulos.

Harry ei ymmärrä. Hänen elämä on ollut niin täydellistä ettei hän tiedä mitä on kokea kaikki mitä itse olen kokenut.

"Oota! Milla?" Harry huutaa rappusten yläpäästä. Istun alimmalla rappusella katse maassa. Pääni on täynnä ajatuksia ja en tiedä mitä sanoa. Harry istuu viereeni ja ottaa käteni omiinsa. "Milla kato mua." Hän sanoo. Epäröin mutta nostan katseeni hänen silmiinsä. "Mä.. En löydä oikeita sanoja. Mutta mä lupaan et tää salailu ei kestä kauaa." Harry sanoo. Hän ei tajua ettei kyse ole vain siitä. On niin paljon asioita joita Harry ei ymmärrä. Huokaan. "Sä et ymmärrä. Sä et tiedä miltä musta tuntuu! Et tuu koskaan ymmärtämään." Sanon kyynelten virratessa poskillani. Harry katsoo minuun aivan hiljaa. Hän painaa päänsä omalleni ja sanoo jotain mut en saa selvää. Aivan kuin hän olisi sanonut "Tiedän mitä se on." Nostan pääni "Mitä?" Kysyn. "Ei mitään." Harry sanoo ja painaa päänsä takaisin omalleni. Ihmettelen asiaa hetken.

Harry vetää minut istumaan syliinsä ja nostaa minut mukanaan ilmaan. Nojaan vasten hänen kaulaansa ja suukotan sitä hellästi. En tiedä miksi en pysty olla ilman häntä, miksi en pysty vain käskeä häntä lähtemään?

Harry laskee minut pehmeälle sänkylle yhä jalkani hänen ympärillään. Hän suutelee kaulaani ja se tuntuu taivaalliselta. Kieräytän itseni istumaan hänen päälleen. Hänen iho on lämmin ja turvallinen.

EN OO NY JATKANU TÄTÄ MONEEN KUUKAUTEEN :o Luin tänää teiän kommenttei ja päätin jatkaa, ruven ny kirjottaa kunnol jos täl viel on lukijoita!