Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Niin lähellä mutta niin kaukana

"Kerro lehdistölle vaikka sun veljen kuolemasta tai tomista."

Harryn sanat pyörivät päässäni enkä yksinkertaisesti saa unta. Olemme seurustelleet muutaman päivän ja jo nyt en halua edes nähdä häntä. Samaan aikaan palan halusta suudella häntä ja sopia tämän riidan. Mutta ei, en voi. En nyt kun hän puhui veljestäni siihen sävyyn.

Kello on kolme aamuyöllä ja nousen sängystä. Otan lasin vettä ja istun sohvalle. Saan usein yöllä huonosti unta, mutta nyt entistä huonommin. Päätän soittaa Marialle.

"Haloo."

"Moi. Mä täällä, sori ku soitan näin myöhään mut.."

"Etkö taas saa unta? Yritä miettiä jotain mikä vie sun ajatukset pois Tomista.."

"Mut kun tää ei johdu siitä.."

"Mitä? Ooks sä kunnossa?"

"Oon oon.. Mä vaan en haluis olla yksin.."

"Mä en pääse sinne millään suomesta.. Lupaan tulla käymään heti ku saan töistä vapaata.."

"Joo mä ymmärrän. Anteeks ku herätin, öitä.."

Lopetan puhelun nopeasti. Edes Maria ei tiedä kaikkea Tomista ja Andrewista. En tiedä miksi kerroin Harrylle kaiken sen. Miksi luotan häneen niin vahvasti? Nyt tarviin jonkun joka tuntee Harryn hyvin, jonkun joka tietää miten toimia kun Harry möläyttää jotain tosi epäsopivaa. "Niall! Se se on. Pitää soittaa Niallille." Huudahdan näpytellen Niallin numeron puhelimen näytölle.

"Mmmhm.." Niall vastaa.

"Niall! Herätinkö?"

"Mmh eei et pahasti."

"Okei hyvä. Tarviin sun apua.."

"Onks kaikki okei? Ootko itkeny?"

"Eei.. Tai no oon.. Voitko millään.."

"Tuun sinne. Oota siellä."

Niall lopettaa puhelun ennen kuin kerkeän sanoa muuta. Tunnen itseni tyhmäksi kun häiritsen aina häntä.. Miten hän jaksaa auttaa tähän aikaan yöstä. Ja miten ihmeessä selitän tilanteen hänelle mainitsematta Tomia ja Andrewia?? Voi ei.. En tajunnut sitä ollenkaan. Niall on jo matkalla enkä enää voi perua. Ovikello soi. "Okei milla.. Sä keksit jotain." Hoen itselleni kävellessäni ovelle.

"Moi!" Niall sanoo astuen ovesta halaamaan minua. "Kiitti ku tulit.. Mä.." Alotan mutta murrun kyyneliin. "Milla kerro mulle kaikki. Mä kuuntelen" en voi kertoa hänelle kaikkea.. Niall ohjaa minut sohvalle ja istuu viereeni. Huokaisen. Niall tarttuu käsistäni ja sanoo "Milla. Mitä Harry teki?" Miten hän arvasi että kyse on harrysta? Nostan katseeni maasta häneen ja huokaan. "Mistä arvasit? Tekeekö se usein jotai tyhmää?" Kysyn. "No Harry on.. No se on Harry. Se sanoo ja tekee asioita ajattelematta. Mut se on oikeesti hyvä tyyppi. Sen pitäs vaan käyttää aivoja." Niall sanoo naurahtaen. Hän kertoo minulle paljon harrysta ja hänen tyhmistä tempauksistaan koko yön. Hän tosiaan tuntee harryn todella hyvin.

"Kiitti Niall. Miten sä aina osaat auttaa?" Sanon hymyillen. "Mä oon luonnonlahjakkuus siinä." Hän vastaa nauraen ja nousee sohvalta. Kello on jo kuusi aamulla. "Mun pitää nyt lähteee nukkumaan." Hän sanoo nauraen. Nousen hänen perässään. "Tietenki jäät tänne yöks! Se on vähintä mitä voin tehä" sanon hymyillen. "Ootko varma? En haluu olla vaivaks?" Hän sanoo. "Sust ei oo koskaan vaivaa." Sanon ja kävelen kaapille hakemaan tyynyn ja peiton. Niall kaatuu sohvalle. "Voit kyllä mennä mun sänkyyn jos siin on vaikee olla." Sanon. "Eei eei tää on iha hyvä" hän sanoo nauraen ja nappaa tyynyn ja peiton kädestäni "noh hyvää yötä." Sanon nauraen ja käännyn huoneeseeni päin. "Yötä? Nyt on aamu" hän vastaa viisastellen. "Sama asia." Huudahdan ja hyppään sänkylleni. Nukahdan samantien.