Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Enemmän kun mitään

Harryn näkökulma

Juoksen hotellin rappusia etsien Lousin hotellihuonetta. On aamuyö enkä ole nukkunut ollenkaan. Koputan Louisin oveen monta kertaa kunnes hän avaa oven väsyneenä. Ryntään sisään istumaan sohvalle. "Tuu sisään vaan.." Hän sanoo sarkastisesti nauraen. "Milla.." Aloitan. Louis laittaa oven kiinni ja kävelee eteeni. "Siis onks jotain tapahtunu?" Hän kysyy peloissaan. "Se vaan.. Milla jätti mut.." Sanon yrittäen pysyä kasassa. Louis avaa suunsa ammolleen. "Siis mitä miks?" Hän kysyy taputtaen selkääni. "Se tässä on ku mä en tiedä mitä tapahtu.. Kaikki oli hyvin, nukuttiin yö yhessä ja sitten kun oltiin luistinradalla, Milla satutti jalkansa ja yhtäkki ihan puun takaa halus erota." Sanon ääni väristen. "Mitä jos kaikki tää oli sille liikaa? Ette oo kuitenkaan ollu kauaa yhessä?" Louis sanoo rauhallisesti. "Mut Milla vaikutti onnellisemmalta kun koskaan eilen aamulla.." Aloitan kunnes Liam astuu huoneeseen. "Mitäs täällä tapahtuu?" Hän kysyy laittaen takin naulakkoon. "Milla ja Harry eros.." Louis sanoo taputtaen jälleen selkääni. "Aijaa.. No eihän se ollu kovin vakavaa muutenkaan." Liam sanoo välinpitämättömällä äänellä. Nousen ylös. "Mä rakastan sitä tyttöä! Älyytkö? Kaikki ympärillä on halunnu vaan pilata kaiken koko tän ajan!" Huudan ja poistun ovet paukkuen huoneesta.

Millan näkökulma

Kello on kahdeksan aamulla enkä juuri nukkunut koko yönä.. Harry on laittanut viestejä ja koittanut soittaa. Tänään haluan vain maata kotona. Kertaan eilisiä tapahtumia päässäni uudelleen ja uudelleen. "Mä rakastan sua enemmän kun ketään koskaan." Harryn sanat saa minut itkemään kun ajattelen sitä. Ovikello soi. Päätän olla avaamatta. Se jatkaa soimistaan. "Avaa! Louis täällä." Louis? Nousen ylös sänkystä pyjama päälläni. Avaan oven. "Kello on 17:00 ja sä oot pyjamassa." Louis huokaa ja astuu sisään ohitseni. "En saanu oikeen unta." Sanon vaisusti. "Arvaa kuka ei myöskään saanu unta?" Louis vihjaa laittaen kahvin tippumaan. "Ai.. miten Harry voi?" Vastaan hiljaa ja kävelen Louisin perässä sohvalle. "Kehnosti. Se on ihan rikki." Louis sanoo. Lause kirpaisee syvältä sydämestäni. Harryn paha olo on vähintä mitä haluan. Huokaan ja katson maahan. "Sun pitää selvittää tää sen kanssa.." Louis jatkaa. "Ei oo mitään selvitettävää! Haluun olla nyt yksin.." Vastaan kireästi. "Anna mun auttaa." Louis aloittaa. Nousen sohvalta. "Mä oon kunnossa. Nähään myöhemmin jooko." Sanon osottaen ovea. Louis huokaa ja nousee hitaasti ylös. "Hyvä on." Hän kuiskaa ja lähtee ovesta ulos. Kaadun sohvalle.

Viikkoa myöhemmin

Makaan sohvalla katsoen elokuvia. Ties monesko elokuva tällä viikolla. Kaikki ovat koittaneet soittaa mutta en ole vastannut yhdellekään. Olen ollut viikon sisällä. Kävellyt kauppaan kaksi kertaa saman näköisenä. Millään ei ole merkitystä ilman Harrya. Ovikello soi. "Kukahan tällä kertaa." Kuiskaa hiljaa kävellessäni ovelle. Otan lukot pois ja katsahdan ovensilmästä. En näe ketään. Avaan oven ottaen lähimmän esineen hattuhyllyltä käteeni. Siltä varalta että se on Tom. Astun ulos. "Pöö!" Siskoni sanoo pompaten eteeni. "Em! Mitä sä täällä?" Sanon hyökäten halaamaan häntä. "Tulin moikkamaan." Hän sanoo hymy huulillaan. "Et kai sä aio lyödä mua tolla?" Hän sanoo nauraen osoittaen sateenvarjoa kädessäni. "Ehei mä vaan.. Täällä ei koskaan oo turvassa." Sanon ja astumme sisälle asuntooni. "Oikeestaan mun tulolle on syy.." Em sanoo riisuen takkiaan. Katson häneen kysyvästi ja ohjaan sohvalle. "Sun ystävä Louis soitti mulle." Huokaan ja istun sohvalle laiskasti. "Mitä se sulle sepitti?" Kysyn tarttuen pyödälle olevaan jäätelöpurkkiin. "Sä oot ollu täällä jumissa viikon. Mä kuulin että sä oot eronnut. Enkä kyllä ees tiennyt että seurustelit. Sä oot nopee." Em sanoo nauraen. "No joo siis.. Me alettiin seurustella melkein heti kun muutin tänne. Ja sitä on vaikea selittää mutta meiän välillä on niin vahva yhteys.." Sanon katse maassa. "Mitä sitte oikeen tapahtui?" Em kysyy hakien katsettani. "Mä.. en voi kertoa. Kenellekään, se on liian vaarallista." Sanon pudistaeen päätäni. "Siis mitä? Vaarallista? Nyt sisko hyvä kerrot mulle ihan kaiken." Em sanoo jämäkästi. Hän on minua nuorempi mutta ollut aina meistä se fiksumpi ja enemmänkin isosisko. Huoakaan ja kerron hänelle Tomin uhkauksista kaiken. Em ei ollur silloin paikalla kun Tom ampui andrewin ja yritti raiskata minut. Em asuu isäni kanssa.

"Ja sitten mä vaan keksin tavan jättää Harry. Ja sen jälkeen se sano Rakastavansa mua.." Päätän kertomani asiat. "Vau en voi uskoo että Tom teki noin. Se saakelin mies jos mä saan sen käsiini niin.." Em hermostuu. "Rauhotu! Pysytään vaan ihan hiljaa ja totellaan sen käskyjä niin kaikki on hyvin ja Harry pysyy elossa." Sanon rauhoitellen siskoani. "Ei." Hän sanoo vastaan. Katson häntä hämillään. "Ei et voi sallia sen pilata kaikkea mitä sulla nyt on. Rakastatko sä Harrya?" Hän kysyy. Katseeni jähmettyy ja en saa sanotuksi mitään. "Mä.. mä en tiedä mitä mä tunnen." Saan sanotuksi ääni väristen. "Sä oot ainut joka tietää sen. Kerro mulle siitä Harrysta." Em sanoo. "Mitä mä kertosin? Noh, sillä on vihreet silmät joilla se kattoo tosi syvälle aina kun me puhutaan. Se on positiivisin ihminen ketä oon koskaan tavannut. Se saa mut unohtamaan ihan kaiken pahan maailmassa. Ja kun se puhuu, nään vaan sen enkä välitä muusta. Voisin kuullella tunteja mitä sillä on mielessään.. Sillä on mitä ihmeellisimmät jutut ja oikeesti se on ihan kaikki mitä voi toivoa.. Ja kun nukahan sen viereen en pelkää mitään.. Haluun vaan olla sen kanssa koko ajan." Sanon kyynel vierähtän silmästäni. Em hymyilee ja halaa minua. "Milla.. sä rakastat sitä." Hän kuiskaa korvaani. Irrottaudun halista ja nostan katseeni maasta hämillään suuni ammollaan. "Mä rakastan sitä.. Ihan hirveesti." Sanon nousten pystyyn kädet kasvoillani. Olen aina pelännyt myöntää tunteeni ja en ole osannut edes tulkita omia tuntejani. "Mitä mä teen? Haluun Harryn takasin mutta en voi antaa Tomin satuttaa sitä.." Sanon istun takasin sohvalle. "Hei.. Kerrot sille kaiken. Se ymmärtää kyllä. Ja sit keksitte mitä teette. Mutta nyt hankkiudut tosta pyjamasta eroon, meikkaat vähän ja lähet ettimään sitä Harryas." Em lohduttaa. Halaan häntä pitkään. "Kiitos sisko. Mut nyt mä en kerkee vaihtaan vaatteita, Mun on löydettävä Harry heti." Sanon nousten sohvalta ja juosten ovelle. "Et kai sä pyjamassa ulos mee?" Em huutaa perääni minun sulkiessani oven. Hyppään ensimäiseen taksiin joka taloni lähistölle pysähtyy. "Minne mennään?" Kuljettaja kysyy katse tiessä. Mietin hetken ja vastaan "Hotelli time square."

Saavun hotellille ja juoksen taksista ulos nopeasti. Siitä juoksen rappuset ylös Harryn huoneelle. "Okei ihan rauhassa." Kuiskaan itsekseni ennen kuin avaan oven. "Harry!" Sanon avaten oven. Häntä ei näy missään. Kulman takaa astuu huonesiivooja. "Voinko auttaa?" Hän kysyy ystävällisesti. "Ööm missä Harry on?" Kysyn hämilläni. "Herra Styles kirjautui ulos tästä hotellista eilen ja lähti lontooseen." Siivooja sanoo hymyillen. Ilmeeni jähmettyy. Myöhästyin. "Onko kaikki hyvin?" Siivooja kysyy kävellen minua kohti ja tarttuen olkapäästäni. "Ei.. tai joo mun pitää mennä. Kiitos." Sanon änkyttäen. Kävelen rappusiin ja jään siihen istumaan jälleen itkien.