Katse - Harry Styles fanfiction in finnish

Pitkä matka

Pysäytän taksin hotellin edestä ja hyppään kyytiin. "56 avenue street kiitos." Sanon nopeasti ennen kuin kerkeän edes istahtaa. Taksi ajaa hitaasti ja kuski katselee vähän väliä peilin kautta takapenkille. Se on ahistavaa. "Pääsetkö yhtään lujempaa?" Sanon ärtyneenä. Kuski kiidyttää vauhtiaan ja pian olen jo kotona.

Hyppään ulos taksista ja juoksen ovestani sisään. "No löysitkö Harryn?" Em sanoo tehden ruokaa. Juoksen huoneeseeni ja vedän matkalaukun kaapista, siihen vaatteita taittelematta. "Siis mitä sä nyt?" Em sanoo ilmestyen ovelle. "Mä ömm lähen lontooseen." Sanon henkästyneenä. "Hei hei istu alas." Em sanoo istuen sänkylleni. Huokaan. "Mulla on hirvee kiire.." Aloitan. Em pudistaa päätään. "Nyt." Hän sanoo. Istahdan alas nopeasti. "Harry oli lähtenyt lontooseen eilen. Eikä se vastaa puhelimeen. Mä lähen sinne sanoit mitä sanoit." Vastaan. Em muuttaa hämmentyneen ilmeensä hymyksi. "Sä oot hullu." Hän sanoo nauraen. "Mä tiedän. Nyt mun pitää mennä." Sanon pukien takin päälleni. "Soittelen." Huudahdan ovelta poistuessani ja Em jää asuntooni hämmentyneenä. Hyppään samaan taksiin joka toi minut asunnolle ja pyydän kiiruhtamaan lentokentälle.

"Kiitos!" Huudahdan taksin ovelta laittaen sen kiinni lentokentän pihalla. Kiiruhdan sisälle ja etsin lähtöselvitystä. En ole ollut täällä sen jälkeen kun tulin suomesta. Siitä on pian 2 kuukautta. Mikä muistuttaa minua siitä että kohta on syntymäpäiväni. Miten olin unohtaa oma syntymäpäivänikin tämän hässäkän keskellä?

Löydän lähtöselvityksen ja ojennan virkailialle lipun ja passini. Pian olen jo astumassa koneeseen. Etsin mukavan paikan perältä ja istun siihen huokaten. "Hei anteeksi saanko lasin vettä?" Sanon lentoemännälle joka kävelee ohitseni. Hän nyökkää ja poistuu peremmälle. "Ensimmäinen kerta koneessa vai?" Sanoo miehen ääni vierestäni. Katsahdan häneen ja hymyilen. "Ei suinkaan. Hermostuttaa yhen henkilön tapaaminen." Vastaan yhä henkästyneenä. "Aaa. Joku poika?" Hän kysyy. Nyökkään hymyillen. Käännän katseeni muualle ja laitan kuulokkeet korviini. Matka on todella pitkä. Voisin nukkua sen ajan mutta olen liian hermostunut. Koko matkan ajattelen mitä sanon Harrylle. Entä jos hän ei halua sopia tätä ja on ikuisesti vihainen? En kestäisi ilman Harrya..

"Laskeudumme lontooseen. Älkää nousko ennenkuin saatte siihen luvan." Sanoo naisen ääni kaiuttimesta herättäen minut. Wow nukahdin. Ehkä parempi niin sillä en ole nukkunut kunnolla viikkoon. "Nouskaa ja poistukaa hitaasti koneesta." Ääni jatkaa. Nousen haukoitellen. Nappaan tavarani ja yritän päästä ulos. "Onko se vaan mä vai eikö tää jono liiku?" Kuiskaan itsekseni vihaisena. "Se ei liiku." Sanoo ääni takaani. Käännyn häneen päin. Se on Niall?! Suuni aukeaa ammolleen. "Niall! Mitä ihmettä?" Kysym halaten häntä. "Kotiloma matkalla." Hän sanoo hymyillen. "Suurin kysymys onkin että mitä ihmettä sä teet lontoossa?" Hän kysyy nauraen. "Niin ömh.." Aloitan kunnes jono liikkuu niin että pääsemme pihalle asti. Kävelemme samaa matkaa sisällä ja sieltä parkkipaikoille. Selitän matkan aikana koko jutun Niallille. "Vau uskomatonta että tulit tänne asti puhumaan sille." Niall vastaa keskustelun lopuksi. "Niin nyt pitäs vaan löytää se." Huokaan. "Holmes chapel." Niall sanoo nopeasti. Katson häntä kysyvästi. "Se on luultavasti kotona äidillään. Holpes chapelissa." Hän jatkaa. "Tota en tullutkaan ajatelleeks. Kiitos." Vastaan hymyillen hiukan hermostuneena. "Tuu mä vien sut sinne. Mun auto on tässä." Sanoo Niall pysähtyen ja avaten autonsa ovet. Jähmetyn paikalleni. "Tää tuli hirveen äkkiä. En oottanut että nään se nyt heti.." Sanon hiljaa. Niall kävelee eteeni laittaen kätensä olkapäilleni. "Hei se menee hyvin. Nouse kyytiin." Hän sanoo katsoen silmiini. Hymyilen ja nouseen kyytiin henkittäen raskaasti ääneen.

"Perillä." Niall sanoo ajomatkan jälkeen. "Ai nyt jo? Aja vielä ympäri tai jotain.." Sanon purren kynttäni. Niall katsahtaa minuun nauraen ja nousee autosta. Hän avaa oveni ja vetää minut kädestä ulos autosta. "Noniin sitte mennään." Hän sanoo ja ohjaa minut ovelle. Tyttö avaa oven. Harrya hiaman vanhempi. Se saa minut hämilleen. "Hei Gemma." Niall sanoo halaten häntä. "Olisko Harry?" Hän jatkaa. Gemma hymyilee ja vastaa "Joo huoneessaan. Niall onks sulla tyttöystävä?" Hän sanoo katsahtaen minuun päin. "Ei sentään. Tässä on Milla. Sillä on Harrylle asiaa." Niall sanoo. "Ahaa sä oot Milla. Harry on kertonu paljon susta. Tulkaa sisälle." Hän sanoo luoden katsekontaktin minuun. Ehkä hieman vihaisen katseen. Kertonut minusta paljon? Toivottavasti pelkkää hyvää. "Nyt meet puhuun Harrylle." Niall sanoo taluttaen minua hänen huoneen ovelleen. Avaan oven nopeasti. Harry makaa sänkyssään. Tuntuu hyvältä nähdä hänet. Hän nostaa päätänsä ylös hämillään. "Hei rakas.." Kuiskaan hiljaa ja Harry katsahtaa minuun nopeasti. "Milla?" Hän kysyy ihmeissään ja hiukan hymyillen. Pian hänen hymynsä kuitenkin katoaa ja hän kääntää päätään seinään päin. "Anna anteeks.. voin selittää ihan kaiken.." Aloitan varovasti. "Jätit mut ihan yhtäkkiä etkä voinu vastata ees puhelimeen. Mä en pysty tähän. En enään Milla." Harry sanoo katse yhä seinässä. Kyynel valuu poskeltani ja kävelen hitaasti ulos sulkien oven. "Sun on parempi lähteä.." Gemma sanoo eteisen ovelta. Käännyn häneen päin. "Joo mä lähden." Sanon korottaen ääntäni kyynelten valuen silmistäni. Pysähdyn paikalleni. "Ei. Mä en lähe ilman Harrya. Anna mun puhua sille vielä." Sanon pyyhkien silmiäni. "Ei teillä oo mitään puhuttavaa enään. Ole hyvä ja poistu." Gemma vastaa työkeästi. "Mä en tiedä kuka sä olet mutta nyt päästät mut puhumaan Harrylle. Mä rakastan sitä! Okei?" Huudan itkien. Sanoin sen juuri ääneen. Rakastan Harrya. Ovi aukeaa takaani. "Milla?" Harryn ääni sanoo hiljaa. Käännyn nopeasti enkä saa sanotuksi mitään. "Mä yritin estää sitä tulemasta." Gemma sanoo kävellen keittiöön. "Onks se totta? Rakastatko mua?" Harry kysyy silmät kirkkaina. Kyyneleet vierii ulos silmistäni. "Enemmän kun ketään koskaan." Sanon istuen polvilleni maahan itkien. Murrun täysin katse maassa. Hetken päästä tunnen Harryn käden olkapäälläni. Nostan katseeni ylös ja hän avaa kätensä kyynel silmäkulmassaan. Alan itkeä entistä enemmän ja nousen pystyyn syöksyen Harryn haliin. Hänen tuttu tuoksu ja lämmin iho saa oloni turvalliseksi.