Kontrolli

Wake me up

Feeling my way through the darkness
Guided by a beating heart
I can't tell where the journey will end
But I know where to start

- Avicii – Wake me up

Aleksi

"It's a wrap!" Joonas huudahtaa, kun saan painettua "lähetä"- nappia. Nyt saavat sitten levy-yhtiöllä myhäillä aivan rauhassa, että mitä paskaa sinne on taas lähetetty. Oltiin joka tapauksessa laitettu vaan parasta tällä rieskalle.

"Vittuuu ku ei jaksa oottaa et pääsee vetää livenä!" Joel ulvoo jossain studion perähuoneessa. Siihen menisi vielä tovi aikaa.

"Tiättekö mitä?" Niko kysyy, ja sillä on jo kasvoilla sellainen ilme, mistä voi lukea sen pohdinnat. Irvistän jo pelkälle ajatukselle.

"Bissssee, punkkuuuu, viiiinaaa!" Joel ja Joonas alkaa huutamaan yhteen ääneen, tajutessaan tuon ilmeen merkityksen.

"Ja kukaan ei sit kieltäydy!" Niko ilmottaa kuuluvalla äänellä, ja katsoo muhun päin syyttävästi.

"No mistäs alotetaan?" Olli on jo Joelin seurana perähuoneessa, ja shottilasien kilahtelu kertooo että sekoittaminen oli alkanut. "Otetaan tästä pohjat, ja sit mentäis äkkii Alkoon ja vaikka Prismaan, ja jos viel jaksaa niin radalle?" Basisti luettelee suunnitelmaa. Joka saa epäonnekseni valtavat kannustushuudahukset. Kuulosti myös siltä, ettei tämä ollut eka kerta kun mennään tällä kaavalla.

Tuijotan tietokoneen ruutua ja sen tyhjää työpöytää. Se on aivan yhtä tyhjä kuin mielen. Ontto ja hiljainen. Viimeinen puristus on nyt suoritettu, ja jäljelle jää vain vapaus. Toki kiertue alkaisi ensiviikolla, joten ei tässä kerkeäisi kauaa odotella.

Vapaus on pelottavaa. Se on selvästi jotain sellaista, mitä en osaa käsitellä. Se ei purkaudu ilon tunteina, vaan sellaisena vanhana tuttuna jomotuksena; se on kuin ahdistus, joka on tehnyt kotinsa kylkikaarieni sisäpuolelle. Siellä se istuu taas kanssani, ja odottaa seuraavaa tehtävää. Onneksi siihen kiertueeseen ei todellakaan ole pitkä aika.

Eteeni kannetaan shottilasi. Olli hymähtää ilkikurisesti, kun tavoitan sen katseen. Piru vie se haluaa juottaa mut känniin. Ollilla on joskus tapana valita silmätikku, jonka kanssa se sitten ryyppää sammuksiin asti. Ja se valitsee sen jo alkuillasta, ja kantaa aina valitulleen viinaa samalla kun kaataa sitä omasta kurkustaan alas. Pitkästä aikaa, mä olin valikoitunut illan kuppikaveriksi.

Meidän välikohtauksesta oli kulunut aikaa. Molemmat oltiin jätetty se täysin siihen, vaikka se kalvaa mua sisältä edelleen ajoittain. Ei tosin vain negatiivisella tavalla. Ollin kosketus ja kädet ovat vaeltaneet mun keholla useana yönä, ja oon aamuisin joutunut antamaan kättä itselleni, jotta pakotus jalkovälissä on loppunut. Tunteet ovat aivan sekaisin, sillä oletan, että mun pitäisi kieriä ahdistuksessa ja häpeässä sen tilanteen suhteen, mutta sen tapahtuman muistelu vain aiheuttaa järjetöntä kiihotusta. Ehkä se johtuu siitä, ettei tähän hengittämiseen väsyneeseen rintakehään enää mahtunut yhtään enempää ahdistusta asumaan.

En tiedä mitä Olli ajattelee. Viikon verran meillä oli ollut hieman vaikeaa, ja yritettiin vältellä toisiamme kaikkialla, jopa studiolla. Sitten Niko mainitsi jotain oudosta käytöksestä meille, ja meidän molempien oli pakko skarpata. Nyt tilanne oli melkein sama kuin ennen sitä välikohtausta.

"Ykkösellä?" Basisti havahduttaa mut ajatuksista ja katsoo merkitsevästi shottia.

"No mikä jottei." Vastaan ja sitten me kaadetaan polttavat nesteet mahalaukkua kohti. Se lämmittää kurkkua ja vielä vatsassakin asti. Hetken ajan unohdan kolotuksen kehossani, kun alkoholi polttaa sitä pienemmäksi. Voisikohan se tänä iltana toimia ihan hyväksyttävänä itselääkintänä?

"Hyi saatana Porko! Mitä paskaa sä laitoit tähän! Ihanku oisin juonu jotain Lasolia." Olli valittaa ja irvistää. Naurahdan hänen ilmeelle, koska onhan se nyt suloinen tuossa naamansa väännellessä.

"No mitä, etkö sä puhtaan viinan makua maista?" Kitaristi naljailee sohvalta. Tällä illalla on useita päättymisen mahdollisuuksia.

----

Time skip 5h.

----

Olli

Alan ehkä olemaan hieman tanassa. Olo on mukavan kevyt, sellainen menevä. Oltiin saatu aikaseksi käydä ostamassa lisää juomista, tilattiin sitten pizzaa, ja nyt oltiin jotenkin päädytty johonkin pieneen tanssibaariin, ja vieläpä VIP puolelle. Pöydän ympärillä ei roiku uteliaita faneja laisinkaan, ja se on kiva. Nikon ja Joonaksen tyttöystävät olivat lyöttäytyneet mukaan, ja niillä näyttikin olevan hauskaa Aleksin kanssa. Mustatukkainen oli alkuun selvästi ollut hieman vastusteleva, mutta parin shotin jälkeen siitä oli kuoriutunut varsinainen menijä. Nyt se tosin alkoi olemaan sellaisessa kunnossa, että aloin jäämään kakkoseksi. Minna näytti sille jotain videota ja se nauroi sille vedet silmissä. Ai että kuinka kaipasin tuota naurua, ja nyt näin sen. Ehkä tämän takia Aleksi oli valikoitunut kohteeksi tänään. Viikot ovat ollut raskaita meille kaikille, mutta Aleksille erityisesti.

Kappale vaihtuu Aviciin Wake me uppiin. Tää on kova! Vaikka täytyy myöntää sen olevan turhan alavireinen, ja kohtuu huono mukana tanssittavaksi. Mutta nyt se näyttää kolahtavan ainakin tuohon kolmikkoon. Sofia kiskoo Aleksia paidan helmasta ylös ja Minna kaataa kiireellä viimeset juomat kurkusta alas. Kompuroiden kolmikko siirtyy täyteen pakkaantuneen tanssilattian reunaan. Annan väsyneen katseeni tarkkailla Aleksia. Valot nuolevat hänen kehoaan ja kimmeltävät pörröisestä, ylikasvaneista hiuksista takaisin. Musiikki vie häntä täysin mukana. Olisinpa nyt tuolla hänen kanssaan.

"Wish that I could stay forever this young
Not afraid to close my eyes
Life's a game made for everyone
And love is a prize"

Haluan niin kovasti tarttua kiinni tuohon mieheen juuri nyt. Upottaa sormet ihoon ja tehdä kaikkeni, että hän huokailisi kosketuksista. Suudella ja tutkia kehoa, antaa nautintoa. Helvetti kun se osasi olla niin seksikäs, kaikessa mystisyydessä ja tuskaisuudessaan. Kun hyväilen sen ihoa mun humalaisella katseella, se kääntyy ja katsoo takaisin. Mutta nyt näen sen silmissä vain tuskaa. Niissä kimaltaa surulliset kyyneleet, ja jäisen kylmät väreet juoksevat ihollani. Tämä ei ole oikein. En voi himoita bändikaveria, enkä varsinkaan nyt, kun joku on vialla. Kaikki intohimoiset fantasiat valuvat kuin viemäristä alas, ja nousen ylös tuolista, sydän jossain vatsanpohjalla vaimeasti apua huutaen. En voi antaa tämän epämääräisen tunteen enää vaivata, en just nyt, koska en ymmärrä edes, että mitä helvettiä tapahtuu.

Lähden setvimään reittiäni jotenkin tanssilattialle päin.