Reload

319 16 0
                                    

TW; seksuaalista jännitystä ja ehkä hieman kyseenalaista tapaa hallita ahdistusta? :D


When you wanna get off the ground
But gravity pulls you down
Gravity pulls you down
And when you feel out of place
You don't have to be afraid
No, you don't have to be afraid

Sebastian Ingrosso, Tommy Trash, John Martin - Reload

Olli

Tökkään Joonasta kyynärpäälläni ja osoitan katseellani Aleksia, joka seisoo aivan hukassa olevan oloisena pöytänsä takana. Aleksin silmistä paistaa pakokauhu, ja se kiskoo paidan kaulusta tuskaisena. Joonaskin katsoo nyt hieman tarkemmin, enkä usko että silläkään jää huomaamatta tuo käsien tärinä.

"Mä sanoin sulle." Katson Joonasta, joka näyttää mietteliäältä. Takaa kuuluva rymähdys kääntää meidän molempien päät Aleksia kohti. Mutta se onkin jo kävelemässä pois lavalta.

"Aleksi!" Huudan sen perään ja vilkaisen Joonasta, joka nyökkää merkitsevästi takaisin. Mun on lähdettävä nyt nuoremman perään.

Pääsen bäkkärille ja huomaan sen olevan tyhjä. Seuraavaksi suuntaan vessoille. Sekin on tyhjä! Poistun käytävälle ja lähden kävelemään kohti ulko-ovia. Kolahdus jossain käytävän varrella kuitenkin saa mut etsimään sitä sieltäpäin, ja alan kokeilemaan käytävän ovia. Yksi niistä onkin auki, ja löydän jonkinlaisen toimistotilan. Aleksi nojailee etukumarassa valkoiseen työpöytään, ja sen hartiat kohoilee kiihtyneiden hengenvetojen myötä.

"Shhh hei mikä on?" Lähestyn häntä varoen. Aleksi säpsähtää ja alkaa taas panikoiden kasaamaan itseään.

"Haluun olla hetken rauhassa" Se mumisee toiseen suuntaan, katse kiinnittyneenä pöydän pintaan.

Kaiken tämän ajan mitä meidän välillämme on ollut jotain, olen mielessäni kerennyt pyöritellä teoriaa. Nyt olisi tilaisuus kokeilla, että olenko yhtään oikealla suunnalla. Toisaalta virheen tekeminen hirvittää. Saatan päätelmilläni johtaa kaiken tämän, mitä me ollaan hienovaraisesti rakennettu, tomuna ilmaan. Katson Aleksin valkoisia rystysiä, kun se painaa käsiään voimalla pöydän pintaa vasten. Hengitän kerran syvään, ihan vain rauhoittuakseni itse. Syteen tai saveen, nyt mennään.

Kävelen aivan hänen taakseen, liimaan kehoni hänen takaketjuaan vasten. Kumarrun niin, että saan painettua käteni hänen käsiensä päälle, molemmin puolin. Aluksi hän jännittyy allani ja lähestulkoon lakkaa hengittämästä. Mutta pian kuulen syvän huokauksen. Aleksin koko keho rentoutuu hieman, kuin maan vetovoima alkaisi vetämään häntä hiljalleen puoleensa.

"Aleksi?" Kysyn nyt matalammalla äänellä. Nojaudun hänen olkapäähänsä, jotta voin puhua vain hänelle, tässä hetkessä, juuri nyt.

"Mmmh?" Se taas mumisee, pää nyt hieman riippuen.

"Mitä sä haluat että mä teen?" Kysyn, enkä voi olla lisäämättä painetta hänen käsiensä päälle. Menee hetki kun hän hengittelee siinä rauhassa.

"Paina lujempaa." Aleksi kuiskaa, ja tottelen välittömästi. Pelkään ehkä hieman murtavani tämän sormet, mutta toisaalta luotan hänen kykyynsä arvioida kipua.

"Ja kun sä haluat että mä lopetan, sanot vain niin." Lisään, ja painan taas vähän kovemmin. Aleksi henkäisee terävästi, ja nostaa päänsä nyt ylöspäin. 

Näen hänen koko sivuprofiilin hieman takaviistosta. Ja kuinka kaunis se onkaan nyt, kun kaikki huolten aiheuttamat uurteet valuvat pois, ja rentous valtaa kasvot. Huulet aukeavat hieman, ja haluaisin suudella niitä. Janoan tuon miehen läheisyyttä, huokaisuja, nautintoa.,

Mutta silti päästän irti. Tämä saa riittää nyt. Aleksin silmät rävähtävät auki hämmentyneenä.

"Mitä sä...?" Se kysyy ja suoristaa itsensä, samalla kääntyen kasvotusten mua kohti. Meidän välissä ei ole enää kuin muutamia senttejä. Katson nuorempaa nyt hyvin tarkasti. Aleksin silmien alla on tummat painaumat, ja iho harmahtava. Sen huuletkin ovat rohtuneet. Ja silti se on niin helvetin hyvännäköinen, ja hohkaa lämpöä. 

"Saanko?" Kysyn samalla kun laitan vasemman käteni hänen korvan alle niin, että voin silittää sormellani posken väsynyttä ja kalskeaa ihoa . Aleksi nyökkää hyväksyvästi, ja suutelen häntä varovasti. Hiljalleen tunnen nuoremman lämpeävän tilanteelle ja vastaavan eleeseeni. Hiljennän kuitenkin tahtia ja erotan meidät taas.

"Ole hyvä", kuiskaan ja katson häntä taas hetken. Aleksin silmät ovat hieman kostuneet. Pyyhkäisen mustan hiuskäkkyrän pois kasvojen tieltä.

"Kiitos.." hän vastaa varovasti, kääntäen katseen lattiaa kohti.

"Mennäänkö takaisin? Joonas varmaan etsii jo meitä." Totean ja tartun varovasti mustahiuksista kädestä. "Onko kaikki nyt OK?", kysyn vielä varmistuksen.

"Eiköhän." Hän vastaa varovasti hymähtäen ja puristaa pienesti kättäni. Lähdemme takaisin stagea kohti.

Joonas

Kyllä sen kohta sokeakin näkee. Sen mitä noiden kahden välillä on. En ole laisinkaan yllättynyt siitä, että Olli on harpannut askeleen kohti haluamaansa, mutta Aleksi on muuttuja jonka voi tulkita epävarmaksi. Sehän seurusteli jo silloin, kun pyydettiin sitä liittymään bändiin. Mutta se suhde ei kauaa kestänyt, ehkä juuri Euroviisu pöhinän vuoksi, ja sitten toisaalta Aleksikin alkoi tukeutumaan meidän basistiin tavalla, joka tuntui hiertävän Elisaa. Harmillista sinällään, sillä siinä tytössä ei ollut mitään vikaa, tai ei ainakaan meidän silmissä. Se jaksoi odottaa, halusi selvästi vain Aleksille parasta, ja oli niin kypsäkin ikäisekseen. Silti Aleksi joskus saapui studiolle puhelimeen tiuskien ja kielsi kutsumasta tyttöä meidän menoihin.

Joten tämä johtaa siihen, että puren huultani asian kanssa. Olisi fiksua ehkä sanoa Ollille jotain, muistuttaa, että haluaako se varmasti tuohon leikkiin ryhtyä. Mutta toisaalta hän on aikuinen mies, jolla on järkeä sen verran päässä, että osaa vetää poikki, jos alkaa liikaa kiristämään.

Nyt ne sitten saapui takaisin stagelle, ja kerkesin nähdä heidät irrottamassa käsiään juuri ennen soundcheckiin saapumista. Vai sellaista sitten, tilanne on toistaiseksi siis tasaantunut. Aleksi näyttää jopa hieman rennommalta, mutta ei se ole viikkoihin näyttänyt niin rennolta mitä vuosi sitten rundilla. Se on itseasiassa aivan helvetin kireä kuin viulunkieli. Edelleen kuitenkin ystävällinen ja suloinen pikkupoika.

Se, mitä Olli mulle toissapäivänä sanoi, saattaa pitää paikkaansa. On seurattava mihin tuon tila etenee, ja sitten tehtävä asialle ehkä jotain.


-----------

Koska edellinen oli niin pitkä, niin tää on sitten kunnon tynkä :) Tällä mennään. Yritän jotenkin kiskoa muita jätkiä tähän mukaan, katotaan miten onnistuu.

KontrolliWhere stories live. Discover now