Kontrolli

Sinuun minä jään

TW: masennus, uupumus, puhe lääkityksestä

Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.
Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään.
Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,
Kuin tähdenlennot avaruuteen.
Sinua en aio unohtaa.
Sinuun minä jään
Sinuun minä jään

Paula Vesala – Sinuun minä jään

Olli

Lokakuu

"Kattokaa kattokaa!" Joel ampaisee seisomaan studion sohvalta puhelin kädessään.

"Vittu me ollaan Spotifyn listaykkösiä Saksassa? Onks tää totta, Porko kerro onko!"

"No kai sää nyt sen omin silmin näät." Joonas vastaa rauhassa mutta tihrustaa itsekin nyt Joelin puhelimen näyttöä. Olihan se albumi aika kova, itseasiassa kovin mitä oltiin tehty. Suosio ulkomailla kuitenkin yllätti nyt kertaheitolla. Muutama biisiä oli päätynyt ahkeraan radiosoittoon Saksassa, Belgiassa ja Alankomaissa. Suomessakin oltiin saatu tyypillinen vastaanotto, ihan suosittu, muttei menty kuitenkaan ohi perus radiopopin.

"Keikkaa, keikkaa, soittakaa Santerille, lähetään Saksaan." Joel meuhkaa innoissaan ja Niko napsauttaa oluen auki. "No kelpais kyl. Euroopan kiertue ois ihan menevä."

Lasken alas basson, joka oli taas alkanut aiemmin vittuilemaan kielten kanssa. Ei se ollut luottokaveri onneksi, vaan joku studiossa käytetty, ihan sopiva nauhoituksia varten. Siirryn tietokoneiden ääressä istuvan Aleksin luo. Sen hiukset ovat kasvaneet juuri sopivasti, pystyn nyt tukistamaan, jos se käyttäytyy tuhmasti. Nimittäin sängyssä. Nostan kuulokkeet pois tämän päästä, ja kumarrun kuiskaamaan "Päästiin listalle, muistatko mitä lupasit?"

Aleksia alkaa hymyilyttämään oma lupaus. Pyöräytän tämän tuolilla ympäri minua kohti, ja katson tarkasti silmiin.

"Koska mä en tykkää, jos lupaukset petetään." Painotan sanaa tykkää, ja katson kuinka Aleksin pupillit laajenevat hieman, ja aataminomena liikahtaa nielaisun voimasta. Kyllä se tietää mitä tarkoitan, kun sanon etten tykkää.

"Mhh. Pusu?" Perkussionisti kysyy viattomasti, ja en arkaile antaessani sitä. Nojaudun käsinojiin, jotta voin syventää pusun suudelmaksi. Aleksi tuo kielen mukaan, se kakara tietää ajavansa mut hulluksi.

"OLEKSI. Nyt loppuu! Panette jossain muualla, mä en enää jaksa!" Joel parkuu sohvalta.

"No mitä Jori, mä kerkesin jo vähän kiihottua tosta." Joonas valittaa ja katsoo meitä oikeasti vähän liian intensiivisesti. Irrottaudun Aleksista, jonka posket ovat helähtäneet aivan punaisiksi.

Marraskuu

Arki ei ole vain auvoista. Marraskuu tuo mukanaan pimeyden, ja jäätyneet auton lasit. Aleksi raaputtaa niitä aamukuudelta ärtyneen näköisenä. Seison itse kädet taskussa auton vieressä, sormenpäät valkoisena pakkasen puremista. Seuraan poikaystävääni, puolisoani, rakkaintani, tarkasti, ja näen väsymyksen tuomat tummat silmän aluset. Promokaudet ovat kauheita kaikille, haastatteluja, äärilleen venymistä, yksityisyyden rikkomista. Kiinnostus ulkomailla on lennättänyt meitä ympäri Eurooppaa ja se on alkanut tuntumaan ruumiissa.

Vihdoin auton lasiin on muodostunut aukko, josta ehkä näkee suunnistaa läpi jäisen, synkän, Helsingin. Vaikka lunta ei tule, niin jäätä riittää sieluun asti. Istun varovasti auton sisälle. En uskalla puhua. Tänään on vaikeampi päivä.

Aleksi kääntää avainta, ja Kia aloittaa sätkättämisen. Uusi kääntöyritys vain provosoi auton kalisevaa naurua. Se irvailee meille ihmispoloille.