Kontrolli

Where Have You Been

TW: smuttia, kiroilua, päihteiden käyttöä

You can have me all you want,

Any way, any day

Just show me where you are tonight

Rihanna – Where Have You Been

----

Asunnolla

----

Olli

Saan Aleksin talutettua kotiinsa. Meidän matka oli ollut hiljainen, mitä nyt ei Aleksin sadattelua lasketa. Joka kerta kun sen jalat oli menneet solmuun, perässä seurasi liuta kirosanoja. Nauratti sen suloinen sekoilu. Se oli ollut aivan ennennäkemättömän vihainen vielä aikaisemmin. Alkoi tuntua siltä, että Aleksi todellakin peitteli jotain. Tämä oli jo toinen kerta kun yritin selvittää asiaa, ja joka kerta hän tuntuu reagoivan eritavalla, mutta tavoitteena näyttää olevan se, ettei hänen tarvitse kohdata huoltani.

Hän tosiaan on vaikea. Siltä osin, ettei halua koskaan puhua, ja myös siksi, että välillä Aleksin silmissä välähtää jokin aivan muu kuin ahdistus. Se saattaa joskus katsoa mua pitkäänkin haaveilevana ja hyvin intensiivisesti. Ja sitten kuin sähköiskusta, se irrottaa katseensa ja alkaa tekemään muuta.

Rymisteltiin sitten yhdessä Aleksin kämpän eteiseen. Viime kerrasta kun olin käynyt täällä, oli aikaa ainakin vuosi. Aleksi ei kauheasti kutsunut kyläilemään, vaan mielellään lyöttäytyi muiden seuraan ja asunnoille. En voinut olla silmäilemättä ympärilleni. Kaikki oli järjestyksessä. Ei ylimääräistä missään. Ei edes mattoja. Lattia oli puhdas, tasot tyhjiä ja siistejä. Tunsin oloni hieman epämukavaksi, jopa likaiseksi.

"Vitttuuu" Aleksi katkaisee ajatukseni. Se oli lyönyt lonkkansa olohuoneen työpöydän kulmaan ja kyyristeli nyt sohvan vieressä.

"Sattuko?" Kysyn ja mustatukkainen mulkaisee hiustensa seasta mua. Okei, ei sitten. Lähden kävelemään keittiöön, ja alan aukomaan kaappeja. Ne ovat pääsääntöisesti tyhjiä. Muutama nuudelipussi yhdessä kaapissa, sipsipussi toisessa. Tiskikaapista löytyy vesilasi, ja näytti siellä olevan yksi kulhokin. En halunnut kurkistaa jääkaappiin. Jostain syystä suru valtaa mieleni. Täytän lasin ja vien sen Aleksille, joka oli nyt siirtynyt makuuhuoneeseen ja istahtanut sängyn jalkopäätyyn.

"Pärjäätsä jos mä lähen?" Kysyn, koska se näyttää jo olevan selkiämään päin.

"Sä voit jäädä kyl tänne.." Aleksi sopertaa takaisin vaikeasti. Ihan kuin ei oikeastaan olisi halunnut että jäisin.

"Hei se on ihan OK et meen studiolle nukkumaan. Mun kamatkin on siellä." Hymähdän hänelle. Kun en saanut vastausta, käännyn jo poistuakseni huoneesta.

"Älä mee!" Aleksin ääni on hieman hätäinen. Kurtistan kulmiani ja käännyn katsomaan häntä. Nyt se katsoo mua hieman surullisena.

"Tai siis voit sä mennä.. jos haluut." Se takeltelee ja laskee katseen maahan. Kävelen lähemmäksi ja kumarrun nähdäkseni sen kasvot kunnolla.

"Mä voin kyllä jäädäkkin." Totean. Aleksi kääntyy katsomaan mua. Sen katse on ehkä hieman humalainen, ja huulet kosteat. Voisinko?

Mun ei tarvitse kauan arvuutella, kun Aleksi taas kuroo meidän välimatkan kiinni. Sen suudelmat ei ole varovaisia, vaan taas se on ahnaalla päällä. Lähden mukaan, ja suutelen takaisin samalla voimalla. Tunnen, kuinka sen kieli tavoittelee omaani ja mun kädet löytää taas tiensä sen hiuksiin. Haluan tätä taas aivan liikaa.