Kontrolli

Under Control

TW; ahdistus

Waiting to the fire to light
Feeling like we could do right
Be the one that makes tonight
'Cause freedom is a lonely road
We're under control

Calvin Harris, Alesso, Hurts – Under Control

Olli

Oltiin oltu tien päällä jo kohta viikko. Takana oli pari keikkaa Saksassa, ja nyt yllättäen siirryttiin Belgian puolelle. Ihan kiva käydä uusilla nurkilla välillä.

Meillä on kohtuu iso bussi käytössä, mutta jouduttaan jakamaan se isomman crewin kanssa kuin aikaisemmin. Petipaikkoja on 10, ja ne on kolmessa kerroksessa, eli kohtuullisen ahdasta USA:n kiertueeseen verrattuna, jossa tilat oli lähestulkoon hulppeat. Täällä omaa rauhaa on rajallisemmin käytössä. Korvatulpat täytyy olla lähestulkoon aina nukkuessa, sillä joku kuitenkin kuorsasi kuin moottorisaha, tai muuten vaan liikehteli levottomasti.

Levottomuus huokui Aleksista ainakin. Se oli päätynyt arvonnassa nukkumaan alimpaan punkkaan, suoraan oman nukkumapaikkani alle. Jos unohdin nukkumaan mennessä laittaa tulpat, tai jos ne oli tippuneet yön aikana, sain joinain aamuina herätä 5 aikaan siihen kahinaan, kun se nousi ylös jaloittelemaan ja sen jälkeen pyöri levottomasti kahistelen petivaatteita, kunnes tuntien säätämisen jälkeen kehtasi nousta ihan kunnolla ylös. Olin harmissani siitä, että omat unenlahjat olivat myös kadonneet tällä reissulla. Mutta Aleksin unettomuus oli tavallaan lohduttavaa, en sentään yksin joutunut kärvistelemään.

Olin kuitenkin taas huolissani nuoremmasta. Aleksi asetteli kenkiään, ruokiaan ja hiuksiaan koko ajan uudelleen. En ole varma olivatko muutkin sitä huomanneet, mutta ainakaan kukaan ei ollut asiasta sille sanonut. Se ikään kuin jumitti jossain mielentilassa välillä, ja kun sitä kutsui nimellä, se havahtui ja korjasi ryhtiään, ja jatkoi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Havahduin mietteistä, kun huomasin meidän saapuvan huoltoasemalle. Halusin kertoa epäilyksistä jollekin muulle, ja tällä hetkellä tämä joku muu saisi olla Joonas. Kaikesta sähläyksestä huolimatta, se oli Tommin lisäksi ainoa, johon saattoi luottaa varmasti. Katsoin kun blondi paineli ulos auton ovista, ja loikkasin äkkiä perään.

"Joonas, oisiko sulla aikaa puhua kohta yhdestä jutusta?" Tavoitan sen painelemassa kohti huoltoasemaa. Muu joukko ihmisiä, mukaan lukien Aleksi, jatkavat matkaa.

"Ööö joo?" Joonas vastaa hämmentyneenä. Nappaan sitä ranteesta ja kuljetan meidät takaisin bussin luo. Joonas tapansa mukaisesti seuraa tilannetta kiinnostuneena, ja odottaa vain, että avaan suuni.

"Ootko seurannut ota meidän Allua?" Kysyn, ja lataan kaikki panokset siihen toiveeseen, että Joonas vastaisi myöntävästi.

"No en mä kyl kauheesti? Mitä tarkoitat?" Se halusi tarkennusta tähän tilanteeseen, joten ei varmasti ollut huomannut samoja asioita.

"Musta tuntuu että sillä ei oo kaikki hyvin. Siis se on tollanen.. jotenkin kauheen tarkka?" Jatkan, hakien hieman oikeita sanoja.

"No eiks se aina oo vähän outo noiden vempaittensa kanssa? Vähän niinku Tommi, et ei sais koskee, ei sais varmaan ees kattoo siihen päinkään."

"Pälli, mä tarkoitin sitä sen olemusta! Se saattaa oikoa jotain paidan helmaa jossain nurkassa kymmenen minuuttia, tai asetella kenkiä riviin. Ootko käynyt sen luona milloin?" Voi luoja, nyt kun aloitin tästä puhumisen, joten loppua ei tule. Mun on aivan pakko kertoa jollekin.

"En mä oo sen jälkeen ku se muutti. Asuu muutenkin niin kaukana." Joonas mutisee, ja alkaa nyt kaivamaan hermostuneena tupakka-askia taskusta. "Onko OK?" Se kysyy ja nyökkään hyväksynnän.