Kontrolli

Pt. 2

Aleksi pov.

Vittu että mä olen humalassa. Ei tän illan ihan näin pitänyt mennä. Ei siinä, on mulla kyllä ollut hauskaakin. Jätkät oli jokainen alkanut säätää jotain omaa, Olli tosin näytti viihtyvän omissa oloissaan, kuitenkin naureskellen meille vuorotellen ja tarjoillen lisää juotavaa, aina kun oma lasini tyhjeni. Minna ja Sofia ujuttautui seuraani jossain vaiheessa, ja ne on kyllä olla tosi kivoja. Joskus on vain helpompi vain olla naisten kanssa, kun ne ei aina jauhanut jostain panemisesta baarissa. Itseä kun ei kiinnostanut sillä tavalla etsiä seuraa. Tiesin jo mitä ja ketä halusin.

Annoin illan aikana taas silmien levätä ekstrasekunteja Ollissa. Se on kyllä komea. Sen tukka on tänään jotenkin tosi ihanasti kiharassa, ja se tuoksuu niin hyvälle, kun se on tulee lähelle ja asettaa täysiä juomalaseja naamani eteen. Halusin välillä vain äkkiä juoda sen uuden drinkin pois, jotta se kohta toisi uuden, ja saisin taas olla sen lähellä ja uppoutua siihen tuoksuun. Ehkä siksi olinkin päätynyt näin rapakuntoon.

Tutut sävelet alkoivat soimaan. Biisi, mikä sai mut aikanaan haaveilemaan EDM:stä isommalla skaalalla. Mikään ei koskaan ollut kutitellut niin mukavasti mieltä kuin tämä. Voisipa tosiaan joskus vain herätä, kun kaikki tämä olisi ohi.

Minna ja Sofia huutaa että nyt mennään! Naurahdan niille, koska tää on järjettömän huono biisiä tanssia mukana, mutta samalla kappaleen aiheuttama ahdistus olisi ehkä parempi purkaa liikkumalla kuin juomalla. Jompikumpi niistä alkaa nykimään paidasta ja työntämään kohti tanssilattiaa.

Saan muistoja tunteista. Kehoni valtaa tarve paeta niitä. Mutta koska olen juonut, on parempi vain yrittää sietää niitä. Alkoholi on selvästi laskenut jotain esteitä mielestäni. Tuntuu samanaikasesti hyvältä, ja ekstrapahalta, olla juuri nyt tässä hetkessä.

"I tried carrying the weight of the world
But I only have two hands
Hope I get the chance to travel the world
But I don't have any plans"

Minna ja Sofia ovat siirtyneet vähän etäämmälle, eikä ne enää seuranneet missä olin. Luojan kiitos, sillä tarvitsin pienen hetken, että voin kasata itseäni, sillä tunnen kuinka pakka alkaa leviämään käsiin. Kyyneleet kostuttavat silmät, ja manaan mielessäni, että mikä helvetti mulla taas on. Plärään katseellani meidän spottia, ja katseeni kohtaa Ollin kanssa. Se katsoo liian intensiivisesti, ja säikähdän, että tulen paljastetuksi.

Käännän katseen pois, kun huomaan että se katsoo edelleen tännepäin ja nouseekin pian ylös. Vittu se on tulossa tänne! Minna ja Sofia ovat kadonneet jonnekin, joten ainoa vaihtoehto on lähteä kävelemään tanssivan ihmisjoukon läpi kohti uloskäyntiä.

En kerkeä kauas, kun käsi nappaa musta kiinni ja tiedän erittäin hyvin kuka se on. Käännyn katsomaan kiharatukkaista, joka katsoo edelleen tarkasti ja arvioiden. Tunnen olevani uhattuna tuollaisen katseen alla, ja koitan varovasti kiskoa otetta irti.

"Aleksi! Mennään ulos!" Se huutaa jytisevän musiikin yli ja kävelee samalla ohitseni, edelleen pitäen ranteestani napakasti kiinni. Raahaudun sen perässä viileään kesäiltaan. Kontrasti hämyiseen baariin on aina yhtä sokaiseva. Vaikka aurinko oli jo laskenut ja päivän paahtava kuumuus muuttunut viileäksi, ulkona oli edelleen yllättävän valoisaa. Vilkaisen Olliin, joka seisoo edessäni, ja katsoo mietteliäänä ohi ajavia autoja. Musta tuntuu kuin olisin tullut kuulemaan jonkun tuomion, enkä todellakaan tiedä miksi.

"Mä nään että sulla ei oo kaikki hyvin." Se aloittaa ja haluan lakata hengittämästä. Ei tätä keskustelua..

"Sä itkit tuolla äsken ihan selvästi. Ja muutenkin tää kaikki on mun mielestä tosi outoa, tai siis.. jotain sussa on oudosti." Olli jatkaa, ja kääntyy nyt katsomaan mun kasvoja. Tilanne tuntuu absurdilta. Olen humalassa, ja se yrittää saada mut puhumaan jostain, mitä en itsekkään osaa sanoittaa.

"Miks sä valitsit mut sun silmätikuks?" Kysyn takaisin, vaihtaen täysin aihetta. "Et oo vittu kuukauteen kunnolla halunnu olla mun lähellä, ja nyt sä juotat mut känniin, ja musta tuntuu et haluut vaan käyttää mua hyväks tässä tai jotain!" Pauhaan ajatukset ulos vihaisena. Koska nyt mua oikeasti alkoi ärsyttää sen naamataulu, ja koko olemassaolo. Ja tuossa se nyt nostelee kulmakarvojaan yllättyneenä.

"Kai mä nyt saan valita kenen kanssa ryypään? Jätkillä näytti olevan ainakin toisensa, ja sä olet ollut niin yksinäinen, niin ajattelin et jos seura piristäis?" Se vastaa hämmentyneenä. Raivo kihisee veressäni ja haluan vain lyödä sitä. Mutta en tee niin.

"Jätä mut nyt rauhaan." Sihahdan ja puristan käden nyrkkiin.

"En jätä. Sä kerrot mulle nyt, että mikä sulla on. Tai kerrot vaan, että tarviiko mun olla huolissani?" Olli toteaa, ja laittaa kädet puuskaan. Se näyttää taas jotenkin aivan naurettavan hyvälle. Haluan hyökätä kiinni sen kaulaan ja vähän näykkäistä sen ihoa. Haluan tunkea kädet sen paidan alle ja nipistää nännit kovaksi, toivoen että jotain muutakin kovettuu.

"Just. Ei vittu tarvii olla huolissaan." Ärähdän, ja käännyn ympäri. Pakko lähteä kävelemään, tilanne raivostuttaa ja sen lisäksi panettaa aivan saatanasti. En jaksa omia ajatuksiani ja olotiloja enää yhtään.

Olli tarttuu kiinni olkapäästäni kääntääkseen mut, ja mun on pakko huitasta sitä nyrkillä kylkeen. Tai ainakin yrittää, sillä oon nähtävästi niin humalassa että huitaisen ohi ja kaadun asfaltille.

"Eiköhän sun ole aika mennä kotiin. Mä lähden saattamaan." Olli naurahtaa ja katsoo mua. Kieltämättä maailma pyörii aika villisti, enkä saa sitä pysähtymään, vaikka kuinka koitan tarkentaa katsetta valopylvääseen. Olli alkaa auttamaan mua ylös maasta, ja lähdetään yhdessä laahustamaan kohti mun asuntoa.

------

Tää häiritsee mua kun jouduin jakamaan tän viimeisimmän kappaleen ikäänkuin kahteen osaan. Oh well, tehty mikä tehty >:)