Kontrolli

In My Mind

TW: itsetuhoisuus, puhe lääkkeistä, alkoholin käyttö

In my mind, in my head,
This is where we all came from

The dreams we had, the love we shared,
This is what we're waiting for

In My Mind – Dynoro ft. Gigi D'Agostino

Aleksi

Syksy tuoksuu ilmassa. Oltiin saavuttu tänään vanhempieni mökille. Musiikki pauhaa, alkoholia kuluu, ja juhla tunnelmaa on löytynyt. Kaikilta muilta paitsi minulta. Pimenevät illat tuntuvat raskailta, albumin julkaisu ajankohtakin lähestyy. Parin päivän päästä pitäisi kiekko olla ulkona. Onneksi vastaanotto on ollut jo nyt innokasta, joten ehkä osattiin jotain tehdä taas hieman paremmin kuin viimeksi.

Olli naureskelee Tommin kanssa grillin äärellä. Kesä on kullannut sen ihon kauniisti käsivarsista. Olen saanut nauttia miehen seurasta edellisen kuukauden. Olli on nukkunut joka yö vierelläni. Haluaisin sanoa olevani onnellinen, mutta en oikeastaan ole.

Viimeisen kuukauden aikana olen herännyt lähes joka yö pakokauhun tunteeseen. Joskus suuni on täynnä verta, kun olen purrut kieltäni unissani. Sylkiessäni punaista eritettä lavuaariin, ajattelen, että se voisi vuotaa voimakkaammin, jostain muualta. Sitten taas säikähdän ajatuksiani, mutta vähemmän kuin aiemmin.

Välttelen kosketusta. Ajatuskin seksistä väsyttää. En saa tyydytystä enää mistään. Olli on kieltäytynyt satuttamasta, se ei halua enää mitään sellaista, mitä meillä oli silloin. Haluaisin huutaa sille päin naamaa, että vitun petturi, sä lupasit auttaa aina, mutta en jaksa edes huutaa. Raivo vain kuohuaa sisälläni hetken, kunnes saavuttaa sen maagisen rajan, jonka lääkkeet elimistössäni luovat, ja jonka ylitettyään kaikki tunteet väljähtyy laimeaksi.

"Ale, pystytkö ottaa viel?" Joel kysyy oluttölkki kädessään. Vaaleahiuksinen ojentaa toista samaista mulle. Mietin hetken, ja tartun olueen. Tänään on ollut sen verran tasaista, että ei pari olutta pahaa tee. Jätkät tietävät tilanteesta. Jokaiselle oli paljastunut yksitellen ensiksi Ollin ja mun hommailut, sitten tämä olotila. Olin kakistellut asiat ulos puoliksi pakon edessä, basisti selkääni samalla silittäen. Paljastuminen herätti voimakkaita häpeän tunteita, mutta kaikki ottivat asian vastaan empaattisesti. Jokainen heistä oli kokenut jotain samankaltaista. Sinä hetkenä ,olin ensimmäistä kertaa kokenut kuuluvani osaksi bändiä. Jaoimme jotain samaa, jotain yhteistä pintaa syvemmällä.

Annan oluen kostuttaa kuivaa suutani. Joel yrittää aloittaa jotain keskustelua kanssani, mutta huonon vastausprosentin vuoksi keskustelu jää lyhyeksi. Joonas ilmestyy jostain, ja alkaa repimään kaksostaan matkaan. Seuratessani toisten seurustelua ja puuhailua, olen huomaamattani onnistunut tyhjentämään tölkin. Kyllä se tästä vielä.

Olli

Aleksilla on taas se blank face. Viimeisen viikon aikana poissaolevuus on voimistunut. Ahdistus on siirtynyt varmaan nuoremmasta minuun, sillä jokainen hetki hänen seurassaan tuntuu kuin miinakentällä kävelyltä. Vaikka mitään ei ole tapahtunut, jokin tuntuu vain oudolta. Toisaalta olen vahdannut myös salaa lääkekaapissa olevien lääkkeiden hupenemista. Joka päivä yksi pilleri poistuu liuskasta, joskus satunnaisesti iltaisin myös purkista. En voi kuitenkaan koskaan kertoa nuoremmalle, etten vielä täysin luota.

"Sauna on ollu jo varmaan tunnin lämpimänä! Olli, Aleksi, Niko!!!" Joonas huutaa rantasaunalta päin, ilman mitään rihman kiertämää. Kenellekään näky ei ole yllätys. Hetken päästä ne spurttaavat Joelin kanssa karjuen järveen. Tommi seisoo laiturilla uimahousut jalassa ja tölkki kädessä. Isäkarhu vahtii.