Kontrolli

Addicted to you

You came into my crazy world

Like a cool and cleansing wave

Before I knew what hit me, baby

You were flowing through my veins

Addicted to you - Avicii

Olli

Vihdoin välipäivä. Olemme saapuneet Ranskan puolelle yön aikana. Joonas ja Joel ovat pessimisteinä sitä mieltä, etteivät aio siirtyä hotelliin laisinkaan kun saavumme perille, sillä "ranskalaiset ovat aivan saatanan nokkavia ihmisiä." Välillä tekisi mieli sanoa joillekkin, että katsoisivat vähän peiliin ennenkuin laukovat tuollaisia.

Tämä ei olisi ainoa välipäivä, vaan seuraavakin päivä saataisiin ihan vain olla. Hyvä niin, sillä edelliset 4 päivää ovat olleet aivan järkyttäviä. Kaipaan lepoa, unta, hiljaisuutta, yksinäisyyttä. Jälkimmäinen ei tule onnistumaan ainakaan, sillä hotellihuoneet on jaettu pareittain.

Aleksi nukkuu edelleen. Olen ainakin kolmesti käynyt tarkistamassa, että se on elossa. Kello on jo yksi päivällä, ja lähestymme hotellia hiljalleen. Santeri huutelee kaikkia kuulolle bussin perältä.

"Noniin, tämän kusisen hallituksen puheenjohtajana olen ottanut itsevaltiaan roolin ja jakanut huoneet seuraavanlaisesti; Niko ja Joel, Tommi ja Olli, Aleksi ja Joonas.."

Käännän kysyvän katseen  Joonakseen, joka lukee sanattoman viestini. Pian se koputtaa Tommia olalle ja rumpali vilkaisee muakin nopeasti, ja nyökkää sitten Joonakselle. Kitaristi kääntyy Santerin puoleen. Asia taitaa siis olevan hoidettu.

Porukka alkaa kahmia tavaroita kasaan, ja pian kurvattiin pysäkkiin hotellin parkkipaikalle. Aleksikin alkoi kaivaitumaan ulos punkastaan.

"Little man on saapunut päivänvaloon. Morjens mikä mennikäinen sä oot!" Niko huudahtaa ja taputtaa Aleksia olkapäälle. Tämä näyttää hymähtävän vastaukseksi ja kaivaa jostain pipon, minkä änkee päähänsä. Sitten se lähtee raahautunaan mua ja uloskäyntia kohti. Istun edelleen paikallani, ja kun Aleksi tulee kohdalleni, nappaan häntä kädestä, niin että tämä säpsähtää hieman.

"Ollaan sit samassa huoneessa. Pakkaa kamas ja tuu perässä." Annan asiani tulla ulos hieman käskevällä sävyllä. Aleksi katsoo vain hämmentyneenä, mutta nyökkää lopulta. Muut alkavat olemaan jo ulkona bussista laukkujensa kanssa. Liityn heidän sekavaan joukkoonsa. Santeri saapuu huonekorttien kanssa, ja tökkäsee kaksi mulle.

"Parisängyllä varustettuna." Se nälväilee ja iskee silmää. Helvetin Joonas, tästä ei ollut puhetta. Toisaalta en vastusta ideaa laisinkaan.

--------

Hotellihuone on hulppea. Tähänkö meidän tienaamat kiertuerahat aina palaa? Iso sänky ja marmorilaattaa lattiassa. Ikkunat kaupungin ylle. Kylpyhuone on iso, siellä on kaksi suihkua ja ammekkin löytyy toiselta seinältä. Sisustus on tummaa ja arvokasta. Ovi napsahtaa selkäni takana, ja Aleksi tulee laukkunsa kanssa sisään.

"No mitä hittoa? Kävin äsken Nikon ja Joelin huoneessa ja se oli ihan kämänen." Se taivastelee ja kävelee mun viereen suurien ikkunoiden luo. Sitten se vilkaisee alaspäin ja vetäytyy kauemmaksi.

"Hyi helvetti me ollaan korkealla. "

Hymähdän ja vedän verhon ikkunan eteen.

"Helpottiko?" Kysyn.

"Ei sun ois tarvinnu. On ne maisemat ihan nätit kyllä." Aleksi sopertaa takaisin ehkä vähän nolostuneena.

"Hei, jos se ei tunnu hyvälle, niin se verho voi olla kiinni." Sanon mustahiuksiselle lohduttavasti. Aleksi ei enää vastaa, vaan alkaa purkamaan laukkuaan.

Olin saanut omat tavarat suurinpiirtein paikoilleen, ja viestittelin jätkille. Yhteistuumin päädyttiin, että jokainen saa rötvätä haluamallaan tavalla tän illan, ja huomenna aamiaisella mietittäisiin, että tehdäänkö jotain. Aleksikin oli hieman rentoutunut, vaikka sen tavaroiden paikalleen asettelussa näytti kestävän kauan. Vaikka koen olevani tarkka vaatteistani, niin Aleksi laittoi saumat suoraan lähestulkoon vatupassilla. Eikä se aina ole noin tehnyt. Näiden vuosien aikana ollaan yövytty useastikkin samassa huoneessa, ja yleensä se olen ollut minä, joka on joutunut potkimaan toisen kamppeita jaloista pois.

"Mä meen suihkuun. Tuu mukaan." Sanon Aleksille, kun se on hetken saanut istua paikallaan ja näpertää puhelinta. Toivon sen tarttuvan syöttiin, ja ymmärtävän äänensävystä, että vaihtoehtoja ei kauheasti ole. Riisuudun siinä, vain parin metrin päässä, sivuttain hieman peilin edessä. Näen kuinka Aleksin silmät seuraavat esitystäni. Eikä se edes käännä katsettaan, kun tavoitan sen silmät peilin kautta.

"Sun vuoro, ole hyvä." En käänny ympäri, vaan jään peilin kautta katsomaan, että lähteekö hän mukaan taas. Aleksi nousee seisomaan, eikä vieläkään irroita katsettaan. Huoneeseen alkaa muodostua staattista jännitystä joka nostaa ihoa kananlihalle. Hänen kauniisti tatuoidut kädet alkavat avaamaan housujen vyötä, ja pian ne onkin tiputettu lattialle. Katsekontaktissa edelleen, hän riisuu ensiksi hupparin, sitten t-paidan. Aleksin mustat hiukset ovat aivan sekaisin, ja haluaisin vähän tukistaa niitä. Nielaisen, ja tunnen kuinka kaluni värähtää. Saisimpa tuon miehen tänään voihkimaan alleni, hokemaan nimeäni, anomaan armahdusta. Aleksi seisoo siinä nyt itsevarmana, pelkät bokserit jalassa, uhmakkaasti mua tuijottaen. On mielenkiintoista, kuinka yhtenä hetkenä hän on valmis sulautumaan hallin lattiaan yhdeksi hiekanjyväksi ahdistuksensa alla, ja seuraavassa hetkessä heittämään strippishown silmieni edessä. Monenlaiset ovat tuon miehen kasvot. Vihdoin Aleksi riisuu alushousunsa, ja puolikovana oleva muna saa olla katseeni alla. Maistan edelleen suussani tuon maun, ja kuinka hyvältä se tuntuikaan hyväillä. Ennenkuin saan täyden seisokin, lähden kävelemään kylppärin puolelle, Aleksi tosin seuraten minua kuin hai laivaa.

Päädytään molemmat omien suihkujen alle.

"Miten me ollaan päädytty tähän?" Aleksi kysyy samalla kun seisoo suihkun alla kasvot kattoa kohti.

"Mitä tarkoitat?" Kysyn, vaikka tiedän tarkalleen mitä hän tarkoitta. En vaan koe olevani valmis käymään tätä keskustelua vielä. Aleksin rohkeus on säväyttävää, sillä en olisi olettanut hänenkään olevan valmis edes kysymään tuollaista. Seison selin suihkun seinää päin, ja annan lämpimän veden huuhtoa keikkatomua niskastani. Aleksi on edelleen kasvot seinää päin, mutta roikottaa päätään rennosti alaspäin.

"Niin että mitä tapahtui? Olli hei, ihan oikeasti, mä olen jostain syystä aivan paskana just nyt, enkä tiedä milloin tää menee ohi." Joudun pinnistelemään jotta kuulen kaiken mitä se sanoo, koska vesi hakkaa harteitani ja korvissa humisee. En tiedä mitä sanoa. Käännyn katsomaan Aleksia, joka katsoo takaisin vaativana.

"Mä en tiedä mitä tämä on, en ymmärrä miksi..  miksi tunnen näitä tunteita sua kohtaan, se hävettää ja ahdistaa, mutta samalla mikään ei hiljennä mun päätä niin hyvin kuin se mitä teet!" Sen puhe kiihtyy loppua kohden. Aleksi kääntyy taas selin mua kohti, ja katsoo kattoon. Seuraan hetken tuota surunäytelmää, ja sitä kuinka hiljalleen nyyhkäykset alkavat vavisuttamaan sen väsynyttä kehoa. Sammutan oman suihkuni, ja kävelen Aleksin taakse. Annan suihkun kuuman veden juosta ihollani hetken ennen kuin pujoitan käteni hänen vyötärönsä ympäri, ja painaudun Aleksin viileää selkää ja takapuolta vasten. Nuorempi vain nyyhkäisee kovemmin. Vesi ropisee meidän väliimme, ja vaimentaa äänellääm Aleksin nikottelua ja niiskutusta.

"Voisitsä tehdä sen taas?" Aleksi kysyy jossain vaiheessa kun itku on taas lakannut, ja joudun nyt ihan oikeasti miettimään mitä tämä tarkoittaa. Hän jatkaa kuitenkin selventääkseen itseään, tai koska en vastaa välittömästi. "Voisitko hiljentää tän pään taas hetkeksi? Antaa mulle rauha sen huudosta edes yheks yöks?"

"Kyllä voin rakas, mitä vaan sun vuokseksi." Kuiskaan ja rutistan häntä itseäni vasten. Anna mun auttaa, niin hyvin kuin voin.