Hajalla ja uuden edessä

8

~Ruska~

Erkanen tuon tyypin kanssa halauksesta ja lähden taluttamaan tuota erittäin surullista, väsynyttä ja elämänilon kadottanutta henkilöä kotiani kohti. En tiedä mitä on käynyt, mutta nyt ei ole oikea aika sen selvittämiseen. Nyt on oikea aika pitää hänestä hyvää huolta ja katsoa ettei hän tee mitään tyhmää itselleen. Yksi kysymys minun kuitenkin pitää häneltä kysyä. "Hei muuten, en tainnut vielä esittäytyä. Mä oon Ruska, entäs sinä?", kysyn. "U-u-utu.", tuo tyyppi sopertaa hiljaa. "Sulla on aivan ihana nimi.", kuiskaan. "Kiitos ja sulla myös.", hän vastaa niin hiljaa, että hädin tuskin edes kuulen sitä. "Kiitos. Mä en voi jättää sua nyt yksin, niin tuut mun mukaan meille. Sanot mitä sanot.", totean, johon Utu vain nyökkää, tosin hieman säikähtäneen oloisena. "Hei, ei hätää Utu, he ovat kaikki tosi suvaitsevia ja ihania tyyppejä. Eikä kukaan tee sulle mitään pahaa, sen mä lupaan.", jatkan, johon Utu taas vain  nyökkää lähes huomaamattomasti.

Kävelemme hiljakseen kohti kotiani, kunnes pääsemme talomme luokse. Ulos asti kuuluu kauhea metakka, kun sisareni tappelevat, niinkuin aina ja osa villitsee koiriamme myös. Avaan oven ja riisun ulkovaatteni naulakkoon ja kengät telineeseen, Utun tehdessä perässäni samoin. Näen että Utua ahdistaa tällä hetkellä, joten huudan vain eteisestä; "Moi, oon kotona nyt takas. Mut mulle tuli kaveri yökylään, ku en voinut jättää sitä nyt yksin. Niin  mennään mun huoneeseen rauhaan, onhan ok?!"

"Joo on ok tietysti, mut tunnin päästä on sit iltapala. Tiiät mistä löytyy patja ja petivaatteet, laita sänky sun huoneeseen vieraalles kans. Ja jos vaan pystytte, oisin kiitollinen jos auttasitte iltapalan jälkeen hetken laittaan pieniä nukkumaan!", saan äidiltä vastauksen ja lähden vetämään Utua kädestä pitäen kohti huonettani. Huudan mennessämme vielä äidille myöntyvän vastauksen, en voi kaverin takia kuitenkaan jättää vanhempiani nimittäin pulaan sisarusteni kanssa, jos ei ole aivan pakko. Työnnän Utun huoneeseeni, astuen itse sinne perässä. Lukitsen myös huoneeni oven, jottei kukaan ylimääräinen tule nyt häiritsemään tänne.

Utu on tässä välissä jo ehtinyt vajota maahan istumaan ja hän tärisee ja haukkoo tällä hetkellä happeaan. Tuo on taatusti paniikkikohtaus, nyt Ruska hyvä, älä vaan toljota vieressä, vaan auta häntä. Osaat kyllä auttaa. Istun lattialle Utua vastapäätä ja yritän saada häneen katsekontaktiin. Kun vihdoin saan sen, pyydän Utua hengittämään kanssani samaan tahtiin ja yrittämään keskittyä vain minuun. Hetken päästä Utun hengitys tasaantuu jo hieman, jolloin pyydän häntä kokeilemaan laskea kanssani 10 alaspäin ja se onnistuu jotenkin. Laskutehtävän jälkeen vain vedän Utun tiukkaan halaukseeni ja painan hänen pään vasten rintakehääni.

"Nyt Utu, kuuntele vaan mun rauhallista sykettä ja hengitystä ja yritä ajatella jotain mukavaa. Ajattele vaikka kuinka hyvältä suklaa maistuu tai kuinka ihanaa on olla ulkona, katsella vettä ja kuunnella lintujen laulua ja tuulen suhinaa puiden latvoissa. Tai kuinka ihanaa on katsella tähtiä tai pilviä ja miettiä mitä ne yrittää esittää.", puhelen hiljaa ja silittelen Udun hiuksia ja selkää rauhallisesti. Pian hän rauhoittuu ja hetken päästä alan kuulla sylistäni tuhinaa. Voi toista, tainnut olla rankka päivä. Nostan Udun leveälle sängylleni ja vedän torkkupeiton hänen ylleen. Katselen hetken rauhallisena nukkuvaa Utua, voi kun toinen on suloinen ja ihana muutenkin. Vilkaisen kelloa ja lähden alas syömään, en raaski nyt herättää Utua sinne myös.

-

Kävin syömässä ja autoin vanhempiani laittamaan sisarukseni nukkumaan. Nyt kannan patjaa huoneeseeni ja alan laittaa siihen lakanoita. En millään haluaisi, mutta pakko minun on Utu herättää. Herätän tuon erittäin kauniin henkilön varoen, ettei hän säikähdä. Utu ei halua vaihtaa lainavaatteita, joten annan hänen nukkua omissaan, koska haluaa. Ei hänellä ole onneski mitään kovin tiukkaa tai epämukavaa päällä. Ohjaan Utun kuitenkin käymään edes pissalla ja juomassa, sekä pesemässä hampaansa ja hoidan ne hommat itsekkin. Vaihdan itselleni vielä yöpuvun, Udun kaivautuessa jo patjalle peittojen väliin ja nukahtaessa uudestaan. Käperryn itsekkin sänkyyni, kunnes nukahdan.

Yöllä herään siihen kun joku nykii minulta peittoa ja hokee hiljaa nimeäni. Avaan silmät ja kohtaan erittäin itkuisen oloisen Utun. "Hei, mikä on Utu?", kysyn hiljaa, jotten herätä koko taloa. "Näin painajaista menneestä, enkä uskalla enää nukkua. Voinko tulla sun viereen?", Utu kysyy hiljaa, ihan kuin peläten ja kysymyksestään nolona. "Tottakai saat.", vastaan ja kierähdän sängyn laidalle. Raotan peitton kulmaa, jolloin Utu tulee kanssani saman peiton alle. Vedän hänet kanssani lusikkaan ja silittelen hänen hiuksiaan. Hyräilen ja puhelen myös hiljaa, kunnes Utu vihdoin nukahtaa ja pian myös minäkin, melkein heti hänen jälkeensä.

__________

Sanoja: 689

🥀