Hajalla ja uuden edessä

16

Time skip

~Utu~

Herään kun kuulen pieniä askeleita oven takaa ja sitten hiljaisen koputuksen ja kuiskauksen; "Tutu, Lutta." Kurkotan puhelimeni käteen ja katson kelloa, joka on vasta vähän yli 2.00 yöllä. Hivuttaudun varovasti pois Ruskan hakauksesta ja laitan tilalle tyynyn. Nousen hiljaa pois sängystä ja suuntaan ovelle, jonka takaa paljastuu itkuinen pikku prinsessa. "Evelyn, shh ei oo hätää. Mikä on?", sanon ja nostan tuon pienen itkuisen tytön syliini. Evellä on pehmolelu kainalossaan ja oma peitto ympärillään, joten hän näyttää todella suloiselta tällä hetkellä. "Näin pataa unta, tiinä oli peittoja, mölköjä ja plintettoita.", Eve selittää. "Voi Eve, se oli vaan unta. Ei oo enää mitään hätää. Nyt on vasta yö ja kaikki muut nukkuu, tulisitko sä mun ja Ruskan kaa nukkumaan meidän sänkyyn?", ehdotan, jolloin tyttö nyökkää.

Voi toista, hän on aivan väsynyt. Vaikka myös peloissaan. Laitan oven kiinni hiljaa ja siirryn sängylle, johon lasken ensin Even ja kaivaudun itsekkin hänen perässään peiton alle. Eve tulee aivan minuun kiinni, joten vedän hänet syliini. Silittelen hänen hiuksiaan ja alan laulaa tuutulauluja hiljaa, kunnes hän nukahtaa. Sen jälkeen nukahdan pian itsekkin uudestaan.

-

Herään aamulla ja katson syliini, jossa edelleen nukkuu tuo pieni prinsessa. Käännän katseeni sivulle, jossa Ruska selaa näköjään tiktokkia. "Huomenta.", kuiskaan aamusta käheällä äänellä ja käännän kasvoni Ruskaan päin, joka kääntää hymyilevän katseeni puhelimestaan minuun. Hymyilen takaisin ja jään tuijottamaan hänen silmiään, jolloin tunnen perhoset vatsassani. Apua, mitä tämä nyt oikeen on? Havahdun ajatuksistani ja käännän katseeni pois, kun Ruska sanoo myös minulle huomenta ja kysyy miten Evelyn nukkuu sylissäni. Selitän hänelle yöllisen ja Ruska jää pohtimaan miten ihmeessä Eve on saanut itsensä sängystä pois ja päättäänyt tulla tänne. Hän myös näyttää kuvan minkä oli meistä ottanut ja onhan se nyt söpö. Jään hetkeksi aikaa miettimään kuinka ihanan tuo pieni prinsessa sylissäni on ja kuinka upea tyyppi Ruska on, kunnes muistan mikä päivä tänään on. Tänään pitäisi palata kouluun.

Olemme olleet jonkun aikaa pois koulusta ja opiskellut etätehtävin täällä Ruskan perheen luona. Ja elämäni on alkanut mennä pikkuhiljaa parempaan suuntaan, myös syömisen ja itsensä satuttaminen suhteen. Siinä suurin apu on ollut Ruska. Muutama päivä sitten saimme myös tiedon, että isästäni on selvinnyt muitakin kaameita juttuja ja hän istuu tällä hetkellä vankilassa. Ja minä saan kuulemma jäädä elämään osana Ruskan perhettä, kai mä oon nyt joku sijaislapsi tai jotain. En minä tiedä, mutta ei sillä ole nut mitään väliä. Eilen haimme tärkeimpiä tavaroitani kotoa ja jaamme Ruskan kanssa huoneen, johon ilmeisesti hommataan jotain lisää vielö minulle omia tavaroita. Mutta tänään siis pitäisi palata takaisin kouluun.

Se ahdistaa aivan helvetisti, koska Ruska on jo 9lk, minä olen vasta 8lk ja joudun siis takaisin kiusaajieni luokse. Ruska kyllä aikoi pitää minusta huolen välituntien aikana, mutta ei se tunteihin ja siirtymiin vaikuta. Minulle voi käydä koulussa mitä vaan sillä kiusaajani ovat aivan hulluja. "Utu kello on 8.53 meillä alkaa koulu onneksi vasta 10.00, mut pitäs pikkuhiljaa alkaa nousemaan.", Ruska sanoo. "Joo.", mumisen jotain, sillä edelleen minua väsyttää aika paljon. Hetken aikaa menee, kunnes raaskin siirtää Even sylistäni ja alamme tehdä aamuhommiamme. Menemme alas, jossa kaikki istuvat jo syömässä ja joku toteaa että Eve ilmeisesti löysi hyvän nukkumapaikan yöllä. Kerron heillekkin mitä yöllä oli käynyt. Kerron myös että tämä päivä ahdistaa, koska se näkyy minusta selvästi ulospäin esim. tärinän takia.  Saan paljon kannustusta ja tsemppausta ja Rasmus sanoo et tulee tänään käymään koulullamme. Hän on tällä hetkellä töissä, mutta ei hajuakaan mitä hän työkseen tekee. Ilmeisesti hän kuitenkin ammattikoulusta on päässyt. Jokatapauksessa jotain hän tekee työksi ja tänään hänellä kuulemma on kaikille 7-9lk koulussamme esitys,  toki siinä on muitakin mukana. Teemme aamuhommat loppuun ja pääsemme Rasmuksen kyydillä koululle, hänellä alkaa siellä päivä myös 10.00, kuten meillä koulu.
Saa nähdä mitä tästäkin päivästä tulee.

__________

Sanoja: 608

"Elämä on varjoa ja valoa
Joskus se kyyneliin tiristää
Silloin kun itkun kaulukset kurkkua kiristää
Elämä on sekoitus onnea ja surullisia vaiheita
Meil on täydellinen elämä,
täynnä laulun aiheita."

-Suvi Teräsniska;
Täydellinen elämä-