Hajalla ja uuden edessä

13

~Utu~

"Utu, saanko mä tehdä sulle kampauksen?", Ruska kysyy, kun leikimme Myyn ja Nipsun kanssa. Ruska kertoi tilanteestani vanhemmilleen ja tällä hetkellä saan ainakin asua heidän luonaan. En todellakaan tiedä adobtoidaanko minut, tuleeko heistä minulle sijaisperhe tai uusi perhe, joudunko hoitoon, johonkin lastenkotiin tai takaisin hullun isän luo. Ei mitään hajua, mutta tiedän että parasta olisi jos vain saisin asua täällä, koska täällä koen olevani turvassa. Jokatapauksessa Ruskan vanhemmat soittivat johonkin ja nyt saan asua täällä varmasti ainakin siihen asti, että tilanteeseeni saadaan tehtyä jatkopäätös ja on epätodennäköistä että isäni luokse joutuisin takaisin. Tai se kuulemma on ehkä ainoa varma asia, että sinne en takaisin päädy, onneksi.

Olen ollut täällä nyt kaksi yötä ja koen olevani turvassa, vaikke en minä vieläkään ole saanut muiden seurassa syötyä tai Ruskan vanhemmille tai monillekkaan sisaruksille puhuttua. Lähinnä vaan hänen pienimille pikkusisaruksilleen olen uskaltanut puhumaan ja olemme leikkineen Ruskan kanssa heidän kanssaan, kuten myös koirien. Ja olen yrittänyt auttaa Ruskaa pienten vahtimisessa, mutta pysynyt lähestulkoon kokoajan silti Ruskan huoneessa. En vain ole vielä uskaltanut edetä tutustumisessa heidän kanssaan, koska omat perhe- ja kaverisuhteeni ovat olleet paskoja ja minun on vaikea alkaa luottaa uusiin ihmisiin. Minun on vaikea uskoa, että joku voisi välittää minusta, juuri tällaisena omana itsenäni.

"Joo, tottakai sä saat.", kuiskaan. "Voitko sä mennä tohon lattialle sängyn eteen istumaan?", Ruska pyytää ja menee itse sänkynsä laidalle istumaan. Siirryn hänen luokseen ja asetun hänen jalkojen väliin istumaan. Nipsu tulee syliini nukkumaan ja Myy asettuu viereeni, nojaten jalkaani. Niin söpöt koirulit. Utu nostaa yöpöydältään harjan ja alkaa selvittämään hiuksiani, joissa saattaa olla jo hieman takkuja, kun leikimme äsken koirien kanssa. Sen jälkeen hän alkaa näpertää hiuksissani jotakin ja itse vajoan ajatuksiini. Lopulta hän pyytää ponnaria ja annan hänelle ranteestani yhden. Ruska nappaa kuvan ja näyttää sen minulle. Hän on taiteillut hiuksiini todella upean letin, jollaista en ole edes ennen elämässäni nähnyt ja se oikeasti on todella näyttävä letti. "Wow, upee letti. Miten sä osaat?", henkäisen hämmästyneenä. "Oon nähnyt videoita ja opiskellut sisarusten hiuksiin.", Ruska sanoo. "No se selittääkin.", totean ja alan rapsuttaa koiria.

"Uskaltasitko sä tulla mun kanssa alas ja vähän esittäytymään muillekin?", Ruska ehdottaa varoen. "Kai se pitää, jos lupaat suojella mua ja olla liikaa painostamasta mihinkään.", kuiskaan hiljaa. "Tottakai, mennään aivan sun tahdissa. Ei oo mitään hoppua.", Ruska vastaa, kaapaten minut samalla halaukseensa. Ilmeisesti huomaa, että aloin hieman täristä ja hengitykseni alkoi myös jo kiihtyä. Rauhoitun melkein heti, kun tunnen nuiden käsien kietoutuvat ympärilleni. En tiedä mitä tämä on, mutta ahdistuksen tilalle tulee outo hyvänolon tunne heti ja aivan kun vatsassani leijailisi iso lauma perhosia ympäriinsä. Mitä tää oikeesti on?

-

Hetken rauhoittumiseni jälkeen lähdemme siirtymään alakertaan. Puristan Ruskan kättä, koska minua pelottaa. Ruska puristaa kättäni takaisin ja kun pääsemme portaat alas, kaappaa minut vielä halaukseen. Suuntaamme olohuoneeseen, jossa television ääni kuuluu ja istahdamme sohvalle vierekkäin. Sohvalla istuu ilmeisesti Ruskan vanhemmat, jotka katsovat jotain ohjelmaa ja juttelevat. "Äiti ja isi, me päätettiin että Utun ois nyt hyvä aika vähän tutustua teihin ja sit ehkä mun sisaruksiinkin.", Ruska sanoo. "No sehän sopii kyllä. Pienimmät on kyl vielä päiväunilla ja Rasse on muiden kanssa ulkona, jos ei lasketa Luciaa ja Lucaa, jotka on huoneeseen tekemässä jotain. Mut niiden pitäs tulla 30 min sisään välipalalle kaikkien.", Ruskan äiti sanoo ja Ruska nyökkää.

"Hei Utu, olihan se sun nimi?", Ruskan isä sanoo kysyvästi, joten nyökkään. "Mä oon siis Ruskan isä, Tuomas.", hän esittelee itsensä minulle ja kättelee kanssani. Tulipa tästä virallista. "Hei. Mä oon Jonna, Ruskan äiti. Saanko halata sua?", hänkin esittelee itsensä ja kysyy. Nyökkään hänelle varoen ja tunnenkin pian käsien kiertyvän ympärilleni. Aika mukava hali toisaalta. Jäämme juttelemaan ja tutustumaan vielä siksi aikaa, kun lapset palaavat ulkoa. Ruskan vanhemmat vaikuttivat todella ystävällisiltä, luotettavilta, hyväsydämisiltä, hauskoilta ja ylipäätään ihanilta ihmisistä. Minulle tuli heti turvallinen ja kotoisa olo, olisi pitänyt uskaltautua tutustumaan heihin jo aiemmin. Esittäydymme vielä Ruskan jokaisen sisaruksen kanssa toisillemme, kunnes siirrymme välipalalle. Hekin vaikuttivat jokainen aivan ihnailta tyypeiltä.

Menemme keittiöön ja välipalaksi näyttää olevan muroja ja jogurttia. Alan taas täristä, en vain edelleenkään pysty syömään, varsinkaan muiden edessä. Utu taitaa huomata sen ja ottaa minut sivuhaluakseens hetkeksi, kunnes täyttää kaksi kuppia muroilla ja lisää perään jogurtin. Sen jälkeen hän sanoo jotain äidilleen ja vetää minut kädestä mukaansa ja menemme hänen huoneeseen. Ruska lukitsee oven perässään ja vetää jonkin tuolin sängyn luokse ja laskee siihen murokulhot. Sen jälkeen hän istuu sängylleen ja vetää minut syliinsä ja haalukseen. "Utu, sun pitää syödä ees mun takia. Vaikka se ois vaikeeta.", Ruska kuiskaa ja nappaa toisesta kulhosta lusikkaan hieman muroa ja jogurttia.

"Avaistiko sä suun?", hän pyytää ja avaan sen heti hieman raolleen. Jotenkin en osaa sanoa hänelle hei ja perhoset ovat taas palanneet vatsaani, outoa. "Vähän enemmän vielä.", Ruska pyytää ja saa lopulta suuni aiku kunnolla. Hän työntää sinne lusikan ja alan hitaasti puresekeln muroja pienemmiksi, lopulta nielen lusikallisen. Huono-olo puskee päälle ja sanon siitä ääneen, mutta Ruska sanoo että se menee pian ohi, eikä päästä minua sylistään. Hän vain syö lusikkalisen omaa ruokaansa. Lopulta saan vielä muutaman lusikan syötyä syöttämis ja vuoroperään lusikka taktiikalla ja Ruska kehuu minut maasta taivaisiin, jonka jälkeen syö hirveällä tahdilla omat muronsa loppuun. Sen jälkeen hän vie astiat tiskiin, koska muuten ne jää tänne kauaksi aikaa lojumaan ja päädymme yläkerran oleskelutilaan halitusten ja sylitusten katsomaan Youtubea. Tässä Ruskan sylissä ja halissa on ihana olla, jos perhosen lepatusta vatsassa ei lasketa.

_________

Sanoja: 879

Oon aivan poikki tästä päivästä ja viikosta, ku ollu niin paljon hommaa ja pitänyt olla niin sosiaalinen. Nyt niinku väsyttää aivan tosi paljon, mut en vaan osaa mennä vielä nukkumaan. Meil oli siis tänään mun pikkusiskon rippijuhlat, niin niiden takia ollu hommia.

Pitäs kyl alkaa korjaan unirytmi, ku viimene viikko lomaa, ennen uuden koulun aloittamista.