Hajalla ja uuden edessä

25

Time skip

~Ruska~

Tänään on ystävänpäivä vihdoin ja viimein ja tänään mä ajattelin vihdoin paljastaa Udulle yhden asian. (A/N Oon edennyt tässä kirjassa niin hitaasti, et en ees muista mitä kaikkea oon jo kirjottanut. Joten sori jos toistan joskus jotain.)

Aika on kulunut nopeaa ja vaikka aina ei ole helppoa, on hyviäkin asioita alkanut tapahtumaan. Sen jälkeen kun Rasse sai Udun kiusaajat kiinni itseteossa ja videolle on asia vihdoin otettu tosissaan ja enää he eivät ole uskaltaneet rikkoa Udun tavaroita tai käydä hänen kimppuun fyysisesti. Ainakaan en sellaisesta ole kuullut. Toki he edelleen haukkuvat, huutelevat tms., mutta olen onnellinen kun en joudu kokoa aikaa pelkäämään enää, että löydän hänet jostain kuolleena, koska häntä on hakattu niin paljon ja vakavasti kiusaajien toimesta välillä, että se ei edes loppupeleissä olisi mikään ihme ollut, vaikka niin olisi käynyt.

No mutta pääsin juuri koulusta taas 75 min ennen Utua, joten nyt pikaisesti kauppaan. Ollaan Utun kaa tänään kahestaan myöhään, koska Rasse on kavereidensa kanssa baarikierroksella viettämässä ystävänpäivää ja tulee meidän seuraksi vasta yöllä tai huomenne ja muut lapset on hoidossa. Äiti ja isi meni pienelle lomalla kahdestaan näin ystävänpäivän kunniaksi tai no joo on niillä Elisabet mukana ja meille jäi koirat hoidettavaksi. Me ei menty hoitoon, koska pärjätään kahestaan ja ei Utu vieläkään edes uskaltaisi mennä tutuillemme käymään tai yötä ainakaan.

Pääsen kauppaan, josta ostan kukkakimpun, sydämen muotoisen suklaarasian, pienen nallen, limukkaa, sydän sipsejä ja muutaman muumitikkarin. Haen vielä pizzaa ja suuntaan kotiin, jossa laitan kukat maljakkoon, muut ostokset lahjakassiin ja pizzat pakkaseen. Tein Udulle koulussa kortin kuviksessa, joten puotan sen vielä lahjakassiin ja lähden ovelle, koska sieltä kuuluu kolinaa. Pian ovi aukeaa ja Utu alkaa riisua ulkovaatteita. "Mulla on sulle lahja, tuu tänne.", sanon ja ohjaan Utun keittiöön. "Ihania kukkia!", hän hihkaisee. "No jep, mut avaa tää.", kuiskaan.

Utu alkaa avata lahjakassia. "Ihana yllätys, kiito Ruska!", Utu kiljahtaa innoissaan. Ihana, kuinka onnelliselta hän aidosti kerrankin vaikuttaa. "Mullakin on sulle jotain, mut ei todellakaan niin hyvää kun mitä sain sulta.", Utu sanoo ja käy hakemassa jonkun paperin. "Ole hyvä.", hän kuiskaa ja antaa sen minulle. Se on maalaus/piirustus minusta. Tunnen miten kyynel putoaa silmistäni, kuva on upea. "Kuka tän on tehnyt?", kysyn. "Minä, kuviksen tunnilla.", Utu kuiskaa varoen. "Oikeesti?!", kysyn. Jos hän saa koulussa näin upeaa taidetta aikaiseksi, mitä tapahtuisi jos hän tekisi taidetta kotona ilman aikarajaa. Pitää joskus ottaa selvää.

"Tää on aivan helvetin upea, kiitos. Tää on parempi ku mun lahja, koska sä oot väsännyt tän omin käsin.", kuiskaa. "Eipäs oo, sun lahja oli parempi. Mut kiva et tykkäät.", Utu sanoo. "Todellakin. Enkä jaksa kinastelua, joten sovitaan et lahjat oli yhtä hyvät.", totean. "Okei, haluun nyt halin.", Utu sanoo. "Ja sen saat.", kuiskaan ja kappaan Udun haliini.

"Voidaanko mennä käymään pienellä kävelyllä?", ehdotan. "Okei.", Utu vastaa. Ohjaan hänet erääseen kauniisen paikkaan, jossa on kaksi puuta, jotka muodostavat sydämen. Autan Utua kiipeämään puuhun, ei se kyllä korkea ole ja kiipeän itsekkin. "Utu, näin ystävänpäivän kunniaksi mun pitäs kertoa sulle yks asia.", kuiskaan. "Mikä?", Utu kysyy.  "Mä rakastan sua ihan helvetin paljon ja haluaisin et ainakin joskus me voitas seurustella. Mulla on niin voimakkaita tunteita sua kohtaan.", kuiskaan ja katson maahan. "Sä et oo tunteides kanssa yksin, mäkin rakastan sua ja haluun et ollaan yhdessä.", Utu kuiskaa. "Oikeesti?", kysyn. "Tottakai.", Utu vastaa ja kääntyy katsomaan minua. Huulemme lähestyvät hitaasti toisiaan, kunnes painautuvat hellään suudelmaan...

__________

Sanoja:552

Hyvvää ystävänpäivää ❤️