Hajalla ja uuden edessä

5

~Ruska~

Istuskelen luokan perällä ja yritän keskittyä opettajan selitykseen. Yleensä viihdyn hyvin matikantunneilla ja opin uudetkin asiat nopeasti, mutta näin perjantain viimeisenä tuntina ajatukset eivät oikeen tuppaa pysymään enää perässä. Pian opettaja lopettaa selityksen ja pitää alkaa itsenäisesti tehdä tehtäviä. Etsin kirjasta oikean sivun ja yritän alkaa laskea tehtäviä. Tällä kertaa tämä ei oikeen meinaa sujua, mutta lopulta saan kuitenkin tehtävät laskettua. Kuka päätti että matikkaa pitää olla viikon viimeinen tunti, ennen viikonloppua. Luokassa on kokoajan kauhea hälinä, kun kaikki odottavat pääsevänsä viikonlopun viettoon. Minun kyllä täytyy kiirehtiä kotiin, sillä isillä on perjantaisin pitkä päivä töissä ja hän tulee vasta joskus 21.00 jälkeen kotiin. Äiti taas on vauvan ja pienimpien kanssa kotona ja muillakin loppuu perjantaisin aikaisin koulu.

Meillä on aika isoperhe, mutta emme me lestadiolaisia ole. Ja osa sisaruksistani on adoptoituja. Ei minua isoperhe ole koskaan haitannut, sillä vanhemmat kyllä huolehtivat että meillä kaikilla on aikaa koululle ja omille asioille. Ja koska jotain nyt kuitenkin kiinnostaa perheeseemme siis kuuluu; Äiti Jonna ja Isä Tuomas, sekä kaikki minun 9 sisarustani. 18v Rasmus, 13v kaksoset Lucia ja Luca, 11v Malla, 10v Sander, 7v Sofie, 4v Miko, 2v Evelyn ja 3kk Elisabet. Itse olen 15v ja nyt 9lk, perheen toiseksi vanhin lapsi siis. Meitä lapsia on siis yhteensä 10 ja sen lisäksi meillä on vielä kaksi koiraa Nipsu ja Myy. Vilinää ja melua siis riittää ja välillä se ärsyttää. Mutta ei se minua kuitenkaan koskaan ole sinänsä haitannut, koska siihen on kyllä ajan kanssa tottunut. Ja koska perheestämme noin puolet lapsista on adoptoituja, on oppinut kyllä elämään erilaisten ihmisten kanssa.

No mutta havahdun ajatuksistani, kun luokassa alkaa kauhea hälinä ja muut alkavat pakata kamojaan. Vilkaisen kelloa, joka on juuri iskenyt kello 13.10, eli tunti loppuu. Työnnän penaalin ja matikankirjan, sekä vihon reppuuni ja nappaan pöydältä juomapulloni. Laahustaa muiden perässä luokasta ulos ja lokerolleni. Jätän sinne ylimääräiset kirjat repustani ja samalla kaivan repusta avaimeni ja aurinkolasini, jotka laitan päähäni. Laitan lokeroni lukkoon ja nappaan naulakosta takkini. Ihanaa kun vihdoin on alkanut tulla lämmintä, eikä takkia tarvitse enää koko ajan päälle ja kohtahan se kesälomakin jo alkaa onneksi. Sitä on kaivattu ja se tulee kyllä tarpeeseen. Suuntaan pyörälleni ja avaan sen lukosta. Laitan takin, silmälasikotelon, juomapullon, puhelimeni ja lukon koriin, reppu minulla on selässä. Otan ohjaustangosta roikkumasta pyöräilykypäräni ja laitan sen päähäni. Muistakaa käyttää kypärää! Nousen pyörän selkään ja lähden vinttaamaan kotia kohti, jonne on joku 2km matkaa ehkä.

Kurvaan pyörällä kotipihalleni ja laitan pyörän pyöräkatokseen lukkoon. Nappaan tavarani korista ja lähden laahustamaan ulko-ovea kohti. Sisältä kuuluu ulosasti kuinka Lucia ja Luca taas kerran riitelevät jostain. Kaksoset riitelevät kyllä aivan koko ajan jostain maailman pienimmistä ja turhimmistakin asioista. Jätän kengät telineeseen ja takin naulakkoon, jonka jälkeen vien muut tavarat ylös huoneeseeni ja käyn vessassa. Ja minulla onneksi on oma huone, kuten myös isoveljelläni Rasmuksella. Muut joutuvat huoneensa jakamaan. Osassa huoneista on kaksi, mutta osassa jopa 3 samassa. Itse olen onnellinen että sain oman huoneen, jonka saa vielä onneksi lukkoonkin tarvittaessa.

Suuntaan alakertaan ja menen makuuhuoneeseen, jossa äiti on imettämässä juuri Elisabetia ja Miko roikkuu hänen kimpussaan. "Ai moi Ruska.", hän sanoo. "No moi.", totean. "Evelyn on vielä päiväunilla ja isommat touhuaa ylhäällä mitä touhuaa, jos eivät oo velä koulussa. Rasse tulee töistä joskus 17.00 aikaan. Viihtitkö kattoo hetken näiden muiden perään ja napata Mikon tästä myös mukaan, niin mä voisin ottaa pienet päiväunet nyt Elisabetin kanssa?", äiti sanoo. Hän näyttää todella väsyneeltä. "Tottakai."

Nappaan Mikon syliini ja alan lukea hänelle kirjaa, myös Sofie tulee kuuntelemaan. Luen heille kirjaa niin kauan, että Evelyn alkaa itkeä huoneessaan. Nousen ylös ja haen Even sängystään. Luemme hetken kirjaa, kunnes menemme välipalalle. Lasken Even syöttötuoliin ja laitan hänelle ruokalapun. Annan hänelle nokkamukin, jossa on vettä. Sen jälkeen annan vielä Mikolle ja Evelle muroja, muut osaavat ottaa välipalan itse. Otan itsekkin muroja ja alan syödä. Huudan kyllä myös muut syömään tässä vaiheessa. Syötyämme siivoan pöydän ja sen jälkeen pesen Even kädet ja vaihdan hänelle puhtaat vaatteet. Ruokalapusta huolimatta hän onnistui kastelemaan ne maidolla, eikä hän tykkää märistä vaatteista yhtään. Samalla vaihdan hänelle myös kuivan vaipan.

Laitan Evelle hellehatun ja aurinkolasit päähän, sekä lenkkarit jalkaan. Kunnes suuntaan Even, Mikon ja Sofien kanssa ulos leikkimään. Sander ja Malla ovat naapurilasten kanssa touhuamassa ja Luca ja Lucia ovat linnoittautuneet ylös pelaamaan koneillaan jotain. Nostan Even vauvakeinuun ja autan Mikon myös rengaskiikkuun. Annan molemmille vauhteja, kunnes he menevät leikkimökkiin ja hiekkalaatikolle leikkimään. Itse asetun riippukeinuun makoilemaan ja seurailemaan heidän leikkejään. Menenme sisälle vasta jossain vaiheessa, kun äiti huutaa meidät syömään.

Syömisen jälkeen joudun kuuntelemaan tovin Lucan valitusta siitä, kuinka hän joutuu siivoamaan keittiötä. On siis hänen keittiön siivous vuoro tänää. Itse istuskelen sohvalla ja pidän sylissäni Elisabetia, joka katselee minua tarkasti ja hymyillen. Miten tuo pieni ihme voi olla niin suloinen ja rauhoittavin asia maan päällä. Ja ainiin unohdin mainita, mutta Nipsu ja Myy ovat kokoajan olleet touhuamassa muiden kanssa. Laulelen ja keinutelen Epsua sylissäni kunnes hän nukahtaa. Vien hänet omaan sänkyynsä jatkamaan uniaan ja siirryn tässä vaiheessa huoneeseeni. Laitan Spotify soittolistani päälle ja alan kuunnella kuulokkeista musiikkia, samalla upoten tekemään läksyjäni pois alta. Vihaan viikonloppu läksyjä...

Läksyjen jälkeen jään vielä kirjoittamaan tarinaa, kunnes päätän lähteä koirien kanssa iltalenkille. Ulkona on nimittäin ihana sää kävellä ja haluaisin nähdä erään tietyn tyypin. Olen nähnyt hänet montakertaa yksin kävelemässä ja eripaikoissa ulkona ja monesti hän näyttää vaipuvan jonnekkin aivan muualle omien ajatustensa maailmaan. Olen kyllä myös nähnyt häntä koululla vilaukselta joskus, mutta on hän nuorempi kuin minä. Veikkaan ehkä 7 luokkalaiseksi, mutten ole varma. Olen hieman huolissani hänestä, enkä edes tiedä miksi, kun eihän me edes hänen kanssaan tunneta. En ole nähnyt häntä nyt viikkoon koululla ollenkaan, joten toivoisin näkeväni hänet ulkona. Tiedän hänen olevan monesti tähän aikaan perjantaina nimittäin pihalla. Olen huomannut sen kun käytän koiriamme ulkona.

Käveleskelen ulkona, mutten näe tyyppiä missään. No, ei se haittaa, koirat ovat nyt kuitenkin saaneet lenkkinsä ja itsekkin sain liikuntaa. Palaan kotiin, jossa äiti yrittää epätoivoisesti saada lapsia iltapuuhien pariin. Juuri kun saan koirat vapaaksi, isikin saapuu kotiin. Menen iltapalalle muiden seuraksi ja sen jälkeen autan laittamaan Evelyn ja Mikon nukkumaan. Isä huolehtii isommista ja äiti on taas imettämässä Elisabetia. Joskus 22.00 jälkeen talo hiljenee ja pienimmät nukkuvat. Isommatkin ovat lukittautuneet hiljaa huoneisiinsa. Toivotan itsekkin isälle ja äidille hyvät yöt, olen aivan poikki tästä päivästä. Ja olen edelleen huolissani siitä erästä tyypistä. Laahustan vessaan pesemään hampaani, kasvoni ja tekemään tarpeeni. Menen huoneeseeni, lukiten oven perässäni. Vaihdan yöpuvun, sammutan valot ja käperryn sänkyyni peiton alle. Katson hetken aikaa vielä puhelinta, kunnes alan nukkumaan.

__________

Sanoja: 1065

Välillä vähän muidenkin näkökulmaa...