Hajalla ja uuden edessä

2

~Utu~

En tiedä kauanko olen täällä kalliolla jo istuskellut, mutta nyt päädyn vilkaisemaan vihdoin kelloa. Oho, se on jo yli 14.00, olen ollut täällä yksin jo jonkun 3h, hups. Päätän nousta ylös ja suunnata kotia kohti, pakko kai se isäkin on joskus kohdata. Pian saavunkin jo kotiovellemme ja kuulen jo ulos asti kauhean metelin, mikä sisältä kuuluu. Avaan oven varovasti ja riisun ulkovaatteni naulakkoon. Heti ovella minua on vastassa erittäin humalainen ja jossain muissakin aineissa oleva, selkeästi päihtynyt isokokoinen mies. Myös koko talo näyttää olevan täynnä humalaista ja päihtynyttä porukkaa ja joka puolella on tyhjiä tölkkejä, pulloja, oksennusta ja aivan kamala sotku. Metelikin on kamala ja osa miehistä on jo sammunut mihin sattuu ympäriinsä alakertaa. Myös isäni näyttää olevan jo sammunut keskelle olohuoneen lattiaa.

En jää sen enempää alakertaan tutkimaan, vaan juoksen vain nopeasti portaat ylös huoneeseeni ja lukitsen oven perässäni, ettei kukaan pääse sisälle. Laitan kuullokeistani musiikit kovemmalle ja kaivan piirustusvälineeni esille. Alan piirtää, koska se saa ajatukseni muualle. Ja kyllä en aio mennä nyt esimerkiksi vessaan, koska ne ovat täynnä, enkä myöskään alas syömään tai hakemaan keittiöstä ruokaa, etten joudu kenenkään kanssa vaikeuksiin vielä siellä. Alan vain luonnostella paperille tyyppiä, joka istuu itkien veitsi kädessään piemän huoneensa nurkassa. Kuvaan oon piirretty lukittu ovi ja puhekuplaan eri päihteitä, alkoholipullo ja kirosanoja. Ne ikään kuin kuuluvat huoneessa olevan tytön korviin, lukitunkin oven takaa.

Jossain vaiheessa iltaa koko talo vihdoin yhtäkkiä vain hiljenee ja kurkistan ovestani varoen käytävälle. Nyt myös ylökerrassa on sammunutta porukkaa miten sattuu. Talo on niin hiljainen, koska kaikki ovat sammuneet, että päätän hiljaa alkaa keräillä tölkkejä ja pulloja pois lattialta. Kerään pussit joissa on jotain tabletteja ja jauhetta yhteen paikkaan olohuoneen pöydälle, koska en mä niille mitään muuta osaa tehdä. Ja joku taatusti suuttuu minulle, jos ne ovat vain hävinneet täysin tuhkatuuleen. Ne nyt tietysti olivat eri huuneita. Likaiset huumeruiskut nappaan suojahanska kädessäni ja vien vain roskikseen. Tiedän että ne pitäisi kai hävittää eri tavalla, mutta en minä itse niitä mihinkään voi nyt lähteä viemään. Viimeisenä jynssään vielä kaikki tahrat ja oksennukset pois lattioilta ja vien roskapussin ulos asti. Tyhjät tölkit ja pullot jätän pussissa kaappiin, jossa niitä säilytetään ja avaamattomista osan laitan jääkaappiin ja osan viinakaappiin. Ja miksi siivoan aikuisten miesten jälkiä edes, no siksi ettei isi taas huuda minulle turhasta.

Olen syönyt tänään vain pienen aamupalan, joten lähden nyt vielä käymään keittiössä nopeasti. Nappaan hedelmäkorista banaanin, täytän itselleni vesipullon ja otan kaapista vielä yhden proteiinipatukan. Nämä saavat nyt kelvata iltapalaksi. En haluaisi edes syödä mitään, mutta pakko kai se on etten pyörry pian. Palaan huoneeseeni ja alan syömään. Saan banaanin ja patukan syötyä ja juon melkein puolipulloa vettä kerralla, vaikka pullo on jopa 1,5 litran suuruinen. Ei ehkä ole tervettä juoda ihan niin paljon vettä kerralla, mutta meni jo. Talokin on edelleen hiljainen, joten hiippailin vielä nopeasti vessaan. Teen tarpeeni ja pesen hampaani, kunnes palaan takasin huoneeseeni. Vaihdan yöpuvun päälleni ja sammutan valot, lukuunottamatta yövaloani. Luen vielä jonkun aikaa kirjaa, kunnes laitan vielä jonkun Podcastin kuulumaan kuulokkeistani. Laitan puhelimeni laturiin, vaikka niin ei sais tehdä yöllä ja hörppääm hieman vettä. Sammutan yövaloni, jotta huoneesta tulee nyt pimeä. Kääriydyn vielä peiton sisälle pikku mytyksi ja rutistan jättinalleani lujaa, kunnes rauhoittavan puheen ansiosta, joka kuulokkeistani nyt kuuluu nukahdan vihdoin ja viimein levottomaan uneen.

__________

Sanoja:536

Välillä vähän lyhyempi luku...