Hajalla ja uuden edessä

19

~Ruska~

Herään kun herätyskelloni alkaa soittamaan täysillä jotain korvia raiskavaa metalli musiikkia ja alan availla silmiäni. Silmiin sattuu ja ne tuntuvan helvetin raskailta avata, mutta myös päässä tuntuu kuin joku hakkaisi sitä kirveellä. Vieressäni makaava Utu tuijottaa minua tuskaisen näköisenä myös. Hienoa, kävimme yhden päivän pitkän tauon jälkeen koulussa ja ensin Utu taas kerran hakataan ja sitten vaikuttaa että ainakin minä olen tulossa sairaaksi ja jäämme varmaan taas muutamaksi päiväksi pois koulusta, huoh. Tosin Utulle tämä on varmaan vaan helpotus, mutta minä ihan viihdyn koulussa itse ja opiskelu lähiopetuksena on helpompaa, kuin itsenäisesti kotona. Etenkin näin 9 luokalla, kun haluaisin hyvän päättötodistuksen, jotta olisi hyvät jatko-opiskelu mahdollisuudet tulevaisuudessa.

"Ru-Ruska, sa-sattuu!", Utu vaikertaa tuskissaan. Vaikka päätäni särkee ja olo on kuin olisin jyrän alle jäänyt, haluan pitää huolta hänestä. Pakotan silmäni auki ja käännän katseeni Utuun, jonka silmät vuotavat vuolaasti. "Rakas mihin sua sattuu?", kysyn. "Pä-päähän ja ma-mahaan. Mu-mua o-oksettaa...", Utu sanoo ja pomppaa samantien istumaan sängynlaidalle, jonka jälkeen jo oksentaa lattialle ja päälleen. Voi ei, tulikohan hänelle eilen kuitenkin aivotärähdys vai onko hän kipeä? Tosin onhan minullakin pää kipeä ja itseasiassa aika huono-olo ja eiköhän aivotärhdys olisi alkanut oireilla jo aiemmin. "Voi Utu.", kuiskaan ja pakotan itseni istumaan, hiissaten hänen viereensä.

Otan yöpöydän laatikosta ponnarin, jolla solmin Utun hiukset pois edestä ja kaivan laatikosta nessupaketin, johon Utu voi pyyhkiä kasvonsa. Sen jälkeen autan tytön pystyyn ja vessaan, jossa Utu oksentaa jo uudestaan ja nyt minullekin iskee jo niin huono olo, että oksennan myös. Raahaudumme vessasta takaisin huoneeseemme ja yritän huutaa äitiä, mutta ääneni on erittäin käheä. Kaivan puhelimeni ja laitan perheryhmäämme viestin; "Voisiko äiti, isi tai Rasse tulla käymään mun ja Utun huoneesta, HETI!" "Mäpäs tuun.", tulee vastaus äidiltä lähes heti ja pian kuulenki jo lähestyvät askeleet ja näen äitin kurkkaavaan ovesta. Hän taitaa huomata lattialla oksennuksen, kun katsoo meitä huolissaan.

Selitän äitille mitä on tapahtunut, joten äiti lähtee hakemaan alhaalta meille vesipullot ja särkylääkettä. Pian hän palaa lääkkeiden kanssa, jotka nielemme ja alkaa siivota lattialta Utun oksennuksen ja minä autan Utua vaihtamaan päälleen puhtaat vaatteet. Äiti vaihtaa myös sänkyymme puhtaat lakanat, koska nekin ovat oksennuksessa ja tuo pyyhkeet mm. tyynyjen päälle suojaksi, jos oksennamme vielä sänkyyn. Lisäksi hän tuo ämpärit sänkyjen viereen, johoin voimme oksentaa. Äiti häipyy alas ja me käperrymme Utun kanssa sänkyyn peiton alle hallitusten. Äiti palaa vielä nopeasti ylös ja tunkee ensin minun kainalooni kuumemittarin ja heti perään myös Utun kainaloon.

Utulla oli lämpöä 37,8 °c ja minulla kuumetta 38,5 °c, että kyllä tässä kipeinä ollaan oikeasti. "Ilmoitin teidän luokanvalvojille, että ootte kipeinä ja sieltä tuli tsempit molemmille. Saatte myöhemmin Wilmaan läksyt ja tehtävät mitä koulussa on käyty tänään.", äiti kertoo. "Okei.", vastaan. "Mutta nyt yrittäkäähän nukkua, tuon sit jossain vaiheessa teille syömistä. Lepo on paras lääke.", äiti toteaa. "Juu.", vastaan ja äiti lähtee huoneestamme. Painaudumme aivan kiinni toisiimme ja nopeasti vaivumme molemmat uneen.

___________

Sanoj: 476

🤒🤮