*********
Sillä hetkellä tapahtui jotain, joka vainosi minua edelleen.
Tytön silmät näyttivät muuttuvan kokonaan mustiksi. Hän nappasi tiukalla otteella kaulastani kiinni, kumartui lähemmäs ja kuiskasi korvaani:
"Älä luota niihin. Älä ikinä luota niihin. Mä en ole hullu."
Sitten, aivan yhtäkkiä, hetki oli ohi. Tyttö suoristautui, räpytteli silmiään ja muuttui täysin ilmeettömäksi jälleen. Käsi putosi kaulaltani, mutta en siltikään voinut liikkua hetkeen. En tiennyt menikö kymmenen sekuntia vaiko minuuttia, kunnes viimein otin häntä käsivarresta ja vein huoneeseen.
*********
"Äijä hei, iisisti nyt. Sun rageeminen ei auta yhtään, sä vaan satutat ittes. Me viedään sua turvaan."
"TURVAAN? MITÄ RUTTOA SÄ SELITÄT?! PÄÄSTÄ IRTI!!"
"En mä voi, sä et oo oma ittes vielä. Etkä tällä hetkellä herätä erityistä luottamusta."
"MULLE SE ON IHAN RUTON SAMA! ANNA MUN OLLA!"
"Mä sanoin jo etten voi. Pysy nyt vaan paikallas niin kaikilla ois elämä vähän helpompaa."
*********
"Miten sä voit antaa sen tapahtua?"
"Sun täytyy ymmärtää, että mä tein kaikkeni-"
"ET SELKEÄSTI TEHNYT!"
"Mä ymmärrän täysin, että sä olet surullinen-"
"SURULLINEN?! SURULLINEN?! SENKÖ SÄ LUULET OLEVAN MUN AINOA TUNNE?! MÄ OLEN RAIVOISSANI!"
"Varmasti, mutta-"
"Minusta me sovittiin tästä. Ja jos muistan oikein, niin seitsemän vuotta sitten me käytiin lukemattomia keskusteluja siitä, että tää tulis pilaamaan koko meidän perheen elämän. Ja nyt niin on tapahtunu. Sulla ei oo enää ketään sun ympärillä, ja toivon ettei koskaan tule olemaan. Sussa ei oo enää mitään rakastamisen arvoista."
***********
YOU ARE READING
IKTL - painajainen päivänvalossa
Science FictionInhimillisen Kestokyvyn Tutkimuslaitoksessa yritetään löytää ihmisen sietokyvyn raja keinoja kaihtamatta. Työtä tehdään tieteen varjolla, mutta oikeasti laitoksessa tapahtuu päivittäin täysin epäinhimillisiä asioita. Tässä kirjassa pureudutaan IKTL:...
