IKTL - painajainen päivänvalossa

2. IKTL:n uhri, AR738O

TW! Traumat, mainintoja väkivallasta, aseista, kidutuksesta, seksuaalirikoksista, neuloista ja ihmiskokeista!

📍 Vallegnis, maanalainen tukikohta
Jungin näkökulma

Tyttö lösähti maahan kyljelleen täysin hervottomana. En ollut siitä erityisen yllättynyt, koska kuului käyvän useimmille pelastetuille. Järkytys, traumat ja edelleen vaikuttavat lääkkeet saivat ihmisten kehot sekaisin. Joskus se oli jopa parempi niin, koska pelastetut eivät halunneet tulla pelastetuiksi. Aivopesu laitoksessa oli hyvin vahvaa ja -ikävä kyllä- toimivaa.

Vihelsin muut paikalle, jotta voisimme neuvotella jatkosta. Arie, Leon ja Marco kävelivät porukassa huoneeseen jutellen hiljaa. Kun he huomasivat tytön, he hiljenivät.

"Onks se ok?" Arie kysyi huolta äänessään.

"Jos ei lasketa sitä faktaa että se on just tullu IKTL:sta, yritti minuutti sitten ampua itteään päähän ja pyörty sen jälkeen, niin kai se on", vastasin sarkastisesti.

"Yritti ampua itteään päähän? Oikeesti?" Arie toisti epäuskoisena.

"Joo. Mun piti...no, heittäytyä sen päälle ja ottaa se ase pois. Mä tiedän että se ei ollu ehkä luottamuksen rakentamisen kannalta fiksuin teko, mutta mulla ei ollu paljoa vaihtoehtoja."

"No ei tosiaan. Räjähtäneiden aivojen siivoominen lattialta ei oo mun lempipuuhaa", Leon tuhahti. Päätin jättää kommentin omaan arvoonsa.

"Nostetaanko se takas sänkyyn?" kysyin käärien hihani.

"Meidän ei varmaan kannata koskee siihen ilman lupaa", Arie mutisi.

Käännyin katsomaan häntä. Minä en ollut koskaan ollut laitoksessa, joten en edelleenkään tiennyt miten toimia ihmisten kanssa, jotka olivat sen hirveyden läpi menneet. Olin saanut suurimmat oppini Arielta, joka oli viettänyt laitoksessa puoli vuotta.

"Mä aistin että nyt on tulossa Arien IKTL-valistus", Marco kuiskasi Leonille liioitellun kovaa. Mulkaisin häntä. Marco ei ollut itsekään ollut laitoksessa, joten hän saisi olla kiitollinen.

"Turpa kiinni nyt, antakaa kun mä selitän. Mehän ei tiedetä tosta tytöstä yhtään mitään. Ei kuinka kauan se on ollut siellä, mitä ne on sille tehny ja millä sektorilla se on ollut. Siks ois tosi tärkeetä, että varsinkin alussa me annettas sille kaikki valta omista asioistaan ja varsinkin omasta kehostaan. Jos nyt mietitte sitä mahdollisuutta, että se on ollu siellä vuosia. Joka ikinen päivä se on kokenu jonkinlaista kidutusta. Aina kun sitä on koskettu, sitä on satutettu. Se ei tiedosta enää, että ihmiset vois haluta sille jotain hyvääkin. Kaikki mahdolliset kosketusmuodot mitä te tiedätte...ne on sille vain keinoja satuttaa ja tuottaa kipua. Se ei halua luottaa kehenkään, koska se tietää että toi kaikki voi tapahtua uudestaan millon vaan. Ja kun otetaan vielä huomioon että se yritti tappaa ittensä...se on lievästi sanottuna huolestuttavaa. Joten mä sanon että annetaan sen nukkua tossa, ja raivataan vaan kaikki vaarallinen pois. Se nimittäin tekee ihan mitä vaan, jotta se pääsis pakoon tätä elämää."

Joka lauseella minua alkoi oksettaa enemmän. Välillä kykenin onnellisesti unohtamaan, että IKTL:ssä ihmisiä kohdeltiin kuin tunnottomia olioita. Heille tehtiin hirveitä asioita utilitarismin varjolla, tieteen valossa. Laitos oli ollut pystyssä jo kuusi vuotta, mutta siltikään kukaan ei ollut onnistunut kaatamaan systeemiä. Emme edes me, vaikka olimmekin yrittäneet hyvin monta kertaa.

"Eli sä ehdotat että tyhjennetään tää huone aseista ja tarkkaillaan vaan millon se herää?" kertasin.

"Jep. Ja kun se herää, niin kukaan ei koske siihen ilman sen lupaa. Ei lääkkeitä, ei pistoksia, ei mitään jos se ei halua. Koska jos me halutaan että se alkaa luottaa meihin, meidän pitää antaa sille syy siihen."