IKTL - painajainen päivänvalossa

8. IKTL:n torakka, johtaja H.T.

TW! Mainintoja väkivallasta, kuolemasta ja verestä!

📍 Vallegnis, Inhimillisen Kestokyvyn Tutkimuslaitos
Tutkija HT:n näkökulma
Sijoittuu viime luvun kanssa samoihin aikoihin

1 uusi sähköpostiviesti

—--------

Lähettäjä: <sektoriX@IKTL.com>

Vastaanottaja: >johtajaHT@IKTL.com<

Aihe: Raportti #782 koskien mm. projektia A23HT

Viesti: A23HT:n solunäyte on nyt tutkittu. Tutkimuksen suoritti tutkija X apunaan harjoittelija CF. Kloonaaminen mahdotonta ilman elävää solua. Tutkija X esittää, että projekti keskeytetään, kunnes seuraava kokelas löydetään. Kokelaan AR738O paon jälkeen ei ole löydetty toiseen vaiheeseen sopivaa henkilöä.

Sektori X pyytää johtajalta vierailua. Saapuminen paikalle klo 17 ovesta 3. Aiheena projekti A23HT ja AR738O. Raportti päättyy.

—--------

Toimistoni seinät tuntuivat lähestyvän minua päivä päivältä. Olin melko varma, että jossain vaiheessa ne litistäisivät minut hengiltä. Ilmakin tuntui vaikealta hengittää, kuin se olisi ollut liian paksua. Vaikka kuinka säädin ilmalämpöpumppua, olin tukehtumisen partaalla.

Viestin lukeminen sai epätoivoni lehahtamaan liekkeihin entistä kovemmalla voimalla. Olimme menettäneet jo kaksi tärkeää kokelasta, minkä takia projekteja ei voitu edistää. Selkeämmin sanottuna laitoksen toiminta oli seisahtunut. Kymmenet kokelaat kyllä kävivät testejä läpi päivittäin, mutta tavoitteen saavuttaminen oli lähes mahdotonta.

Uusimman teorian mukaan kokelaiden saattaminen tunnottomaan tilaan onnistuisi ainoastaan, jos apuna käytettäisiin verensiirtoa tunnottomana syntyneeltä henkilöltä. Ongelma oli, että kyseistä verta meillä ei ollut. A23HT:n kuolema oli vieräyttänyt käyntiin tapahtumaketjun, joka uhkasi koko laitoksemme tulevaisuutta. Ja kun puhuttiin laitoksesta, puhuttiin myös kymmenistä siellä työskentelevistä ihmisistä.

AR738O taas vaikeutti edistystämme entisestään. Tytön oli ollut tarkoitus vastaanottaa solunäyte A23HT:ltä, mutta sekin meni pieleen. Ulkoisen elimen hyökkäys laitokseen oli aiheuttanut kaaoksen, jonka siivoamiseen menisi tovi jos toinenkin.

Tämä ulkoinen elin oli ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin laitoksemme ollut pystyssä. Olin ilmoittanut asiasta vartijoille sekä poliisivoimille, mutta se oli turhaa. Ryhmä tuntui ilmestyvän kun sitä vähiten odotimme vain kadotakseen jälleen. He ottivat mukaansa kourallisen kokelaita, eivätkä jättäneet minkäänlaisia jälkiä loukkaantuneita tutkijoita lukuun ottamatta.

Vallegnisin sanomalehti sai aina jostain tiedon, kun hyökkäyksiä tapahtui. En tiennyt oliko vuotaja joku laitoksen henkilökunnasta, vai oliko toimituksella yhteyksiä hyökkäysten toteuttajaan. Yhtä kaikki uutiset toivat laitokselle huonoa mainetta. Puhelimeni pirisi taukoamatta, kun huolestuneet vanhemmat soittelivat ja kyselivät entisten omiensa perään. Ohjasin puhelut sihteerilleni, joka toisteli monotonisella äänellä olevansa kykenemätön auttamaan.

Edellisessä hyökkäyksessä olimme menettäneet kolme tutkijaa lopullisesti. Kymmeniä oli loukkaantunut ja makasi sairaalassa. Vammat olivat eri vakavuusasteilla naarmuista luodinreikiin. Hyökkäyksen toteuttajat olivat selvästi varoneet tappamasta ihmisiä, mikä rehellisesti sanoen ihmetytti minua. Ehkä he tunsivat jonkinlaista sääliä tai empatiaa tutkijoita kohtaan, tai sitten kyseessä oli yksinkertaisesti vahinko.

Laitoksemme työntekijöiden kesken elintä kutsuttiin Ulkoiseksi Uhkatekijäksi, UUT:ksi. Mahdollisimman moni yritti kieltää sen olemassaolon, mutta valitettavasti uhka oli hyvinkin todellinen. Hyökkäyksiä tapahtui epäsäännöllisesti, ja jokainen niistä, ikävä kyllä, hankaloitti tekemisiämme entisestään. Viimeisimpänä esimerkkinä tietysti AR738O.