Zarry Texts » Finnish

zarry texts » chapter thirty-seven

Harryn näkökulma

"Niin... tota kun sä lähit pois... niin... mulla ei ollu enää kotia, minne mennä. Menin eka baariin, join itteni känniin ja sit mut häädettiin pois sieltä. No menin sit punkkaa mäkkärin autokaistalle. Mä olin helvetin kylmissäni ja väsynyt. Itkin varmaan koko loppu yön."

Kieltämättä kyyneleet meinaavat nytkin valua silmistäni kuiville poskilleni, mutta Zayn sipaisee varovasti silmäkulmaani, estäen sen.

"Mikset sä menny kotiis? Tai no äitis luokse?" mies kysyy.

"Enks mä kertonu sulle et äiti sai tietää mun työstä huumediilerinä ja heitti mut pihalle?"

"Ahaa, niinhän se olikin."

"Mutta... niin sitten aamulla mä heräsin siellä mäkkärin autokaistalla siihen ku mulle soitettiin. Se oli mun pomo. Ja arvaa mitä? Se anto mulle potkut. Ei se edes sanonu mitään syytä siihen. No, mä olin sitten työtön. Elin roskiksista löytyvillä ruuilla, huorasin et sain edes pari kolikkoo viikossa."

Vedän syvään henkeä, ennen kuin jatkan. Kaikki muistikuvat satuttavat mua ja saavat kyyneleet oikeasti valumaan poskilleni.

"Sitte sä ilmaannuit taas kuvioihin. Mut sun seura, sanat vaikutti muhun negatiivisesti. Siitä on nää arvet", mumisen ja vedän hihani ylös paljastaen arvilla olevat käsivarteni. Zayn henkäisee kauhusta.

"Mä yllätyin kovasti, ku ehdotit tapaamista. Mut olin samaan aikaan todella vihainen, sen takii tein sen jekun sulle. Kieltämättä se oli todella lapsellista, mutta minkäs sille voi."

"Niin...", Zayn mutisee.

"Kuule Zayn, mä rakastan sua todella. Riidat vaan vahvistaa aitoa suhdetta ja meiän suhde on aito. Siksipä sä saat anteeksi yhdellä ehdolla", sanon hiljaa.

"Mikä se on?" Zayn kysyy.

"Panet mua ihan vitun kovaa", vastaan virnistäen.

"Se onnistuu." Hetkessä Zayn on kavunnut päälleni ja yhdistänyt huulemme intohimoiseen suudelmaan.

__________________________