Zarry Texts » Finnish

zarry texts » chapter thirty-two

Harry: Olit laittanu mulle viestiä...

Zayn: Jooph

Harry: Oot kännissä

Zayn: Joooph

Harry: No moikka sitten

Zayn: Hartsh älää meg

Zayn: Hazzahjhh

Zayn: No voj paske

Zaynin näkökulma

Tietenkin mä oon kännissä juuri silloin, kun Harry viimein päättää mulle laittaa viestiä. Se on juuri sitä mun tuuria, niin kuin myös se että Harry sattuu kävelemään niissä ruhjeisissa vaatteissaan rannan ohi - jossa bileet ovat jo parin tunnin jälkeen täydessä käynnissä - ja kaverini sattuvat huomaamaan hänet. Kännissä heiltä ei voi odottaa muuta kuin väkivaltaa, Harry on siis pahassa pulassa, jos hän joutuu kavereideni käsiin. 

"Kattokaa tota poikaa tuol! Zayn mee raahaa se tänne nii pidetään vähä hauskaa!" James, kaverini huudahtaa virnistäen ja osoittaa hieman haparoiden Harrya.

"Okei." Nielaisen hieman ja lähden horjuvin askeleiden kävelemään kohti Harrrya. Hänellä on toisessa kädessään puhelin, jota herra puristaa tiukasti nyrkkiinsä - ihme ettei puhelin ole mennyt jo rikki.

"Haz", sanahdan ja kurottaudun nappaamaan Harryn ranteesta kiinni. Hän jähmettyy täysin paikalleen ja kääntyy hiljalleen mua päin.

"Mi-Mitä?" Harry änkyttää peloissaan.

"Sun pitäs tulla käymään tonne... mut en haluu et tuut... juokse", mutisen ja läimäytän toista hellästi perseelle päästäen irti Harryn ranteesta. Tiedän, että joudun tästä pulaan. Päästin Harryn pakoon, vaikka mun piti viedä hänet kavereideni luokse raiskattavaksi ja pahoinpideltäväksi. Mutta en pysty siihen edes kännissä, en kestäisi katsoa sitä.

Harry katsahtaa mua varuillaan, kunnes lähtee juoksemaan pois. Samalla sekunnilla James ilmestyy taakseni ja iskee nyrkkinsä naamaani.

"Mikä sua vaivaa? Päästit sen vaan menemään, me nähtiin kaikki!" James lähes kiljuu ja iskee nyrkkinsä uudestaan naamaani.

"Sä et oo mun pomo! Oot vaan työkaveri, mun ei tarvii totella tollasta paskiaista!" huudan ja hoipertelen hieman taaksepäin.

"Idiootti! Hoitakaa toi kusipää, mä etin sen pojan käsiini", James tiuskaisee. Huomaan Louisin katsahtavan mua säälivästi, mutta hän ei tee tai sano mitään estääkseen muita satuttamasta mua tai Jamesia lähtemästä Harryn perään. Tiesin ettei mun olisi kannattanut lähteä edes tänne bileisiin, toisaalta kyllä pelastin Harryn, ellei James häntä jotenkin saa kiinni.

"Oon pahoillani, Z", Louisin kuiskaus saa mut havahtumaan ja tuntemaan kipua kyljessäni. Louis potkaisi mua, hän potkaisi parasta ystäväänsä tahalleen. Hän ei taida muistaa lupausta, jonka teimme ystävyttyämme. Lupasimme, ettemme ikinä, missään tilanteessa satuta toisiamme. Louis on rikkonut lupauksemme, joten voin hyvin tehdä hänelle samoin. Ja aion myös tehdä.
_________________________
pahoittelen jos luku oli hieman sekava :(