Suhteet solmussa

1 - Väärinkäsityksiä

Tarinalan yläkoulun yhdeksännen luokan poikien liikuntatunti oli juuri päättynyt ja pojat siirtyivät pukuhuoneen puolelle.

"Oli muuten hauskaa pelata koripalloo pitkästä aikaa", yksi liikunnallisista pojista sanoi toiselle.

"No jepjep. Toivottavasti pelataan sitä ens viikollakin", toinen liikunnallinen poika vastasi.

Onni joskus toivoi olevansa yksi suosituista pojista, kuten nuo liikunnalliset pojat. Hän oli kuitenkin parin kaverinsa kanssa niitä mitäänsanomattomia poikia, joita kaikki eivät tunteneet nimeltä ja joiden viereen kukaan ei istunut ruokailussa.

Onni pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan luokan ylimielisien poikien keskustelua pukuhuoneen toisessa päässä.

"Nii. Ja sekö ei vielä antanu sulle? Vittu mikä pihtari", Ville tuhahti.

"No sellasta se on. Mut varmaan mieluummin pihtari ku sellanen jakorasia, joka antaa jokaselle vastaantulijalle. Vähän niin ku se huora, jonka kanssa mä seurustelin viime vuonna", Tuomo valitti.

"No niin kai. Mut kyl mä sen vielä saan antaa. Enks vaan. Mähän oon tarpeeks komee, enkö ookkin? Ja eipä oo aikasemmatkaa yöseurat alapäänkään pienuudesta valittanu", Mikko selosti.

Onni tajusi jääneensä kiinni salakuuntelusta, kun Tuomo katsoi häntä silmiin ja näytti syyttävältä. Tuomo supatti jotain Mikolle ja Villelle ja he nyökkäsivät. Onni tajusi olevansa pulassa, mutta pakoa ei olisi tai häntä odottaisi selkäsauna koulun jälkeen pihalla Villen toimesta, koska Ville oli suuri körmy. Onnin kaveri Sampo sanoi usein, että Villen ja pullon ero oli se, että pullolla oli kaula. Muistellessaan tätä juttua Onni naurahti, jota kovikset eivät katsoneet hyvällä.

"Mitäs se meidän Epäonni siellä nauraa?" Tuomo kysyi.

"Naurat kuitenkin mun jutuille", Ville sanoi ja kuulosti yllättävän loukkaantuneelta siihen nähden, etteivät kovikset yleensä välittäneet mistään.

Onni oli onneksi oppinut puolustamaan itseään tiukasti kiusaamistilanteissa, vaikkei hän varsinaisesti mikään koulukiusattu ollutkaan.

"Nauran vaan tolle sun kauheelle halulle saada siltä sun tytöltä. Hirvee pakko sunkin saada seksiä", Onni sanoi.

"Anteeks mitä?" Ville kysyi, vaikka kuuli varsin hyvin.

"Kuulit kyllä. Oletko sä addiktoitunut seksiin? Sä sait sun edelliseltä niin usein, ja nyt kun et saa, nii johan on ongelmia. En kyllä yhtään ihmettele, miks sä et saa sun tyttö--" Onni aloitti.

"Noin ei puhuta Villelle. Kyllä se nyt enemmän naisia kaataa kuin sä, vai mitä?" Tuomo kysyi.

"No todellakin kaadan. Mä voitan ton sekä ulkonäkökisassa että tappelussa, jos tarve vaatii", Ville sanoi nyrkkiään kohottaen.

"Jep. Myönnä se", Mikko murahti.

"Myönnä, että mä oon hyvä naisissa ja mul on hyvä ulkonäkö, joka auttaa naistenkaatamisessa", Ville sanoi ja siirsi nyrkkiään vain noin muutaman sentin päähän Onnin nenästä.

Onni tunsi itsensä uhatuksi. Vaikka hän olikin hyvä puolustamaan itseään ja muita, hän tajusi, että jos hän ei nyt pitäisi suurta suutaan kiinni, hän joutuisi ongelmiin.

"No, tota, öö, oothan sä ihan komee--" Onni sönkötti.

"Kuulitko sä?" Mikko sanoi. "Se sanoi, että sä olet komee. Hyi vittu mikä homo."

"Ootko sä Onni homo?" Tuomo kysyi, muttei antanut vastausaikaa, vaan alkoi toitottamaan isoon ääneen: "Onni on homo! Homppeli!"

"Mä en ole homo. Ja mitä vikaa homoissa on? Kivempia ihmisiä ne on kuin te!" Onni vastasi.

"Hyi. Puolustelee hinttejä. Jätetään toi homo tänne rauhaan", Mikko tuhahti ja kolme poikaa lähtivät pukuhuoneesta.

Onni jäi yksin pukuhuoneeseen.

Hän tulisi olemaan ongelmissa hyvin pian, sen hän tiesi. Mikon, Tuomon ja Villen tuntien koko koulu kuuluttaisi Onnin homousjuorua kaikkialla.