Suhteet solmussa

4 - Urkkijat

(Pahoittelut näin etukäteen jo tästä kielenkäytöstä. Realismin eteen on vaan joskus kirjoitettava vähän rumempaakin tekstiä.)

Mikko, Tuomo ja Ville lintsasivat valinnaisen puukäsityön tunniltaan.

"Ihan hyvä vaan että jäätiin siltä tunnilta pois. Sellaista paskaa kukaan oikeesti kestä. Miks me edes otettiin se valinnaiseks?" Mikko kysyi.

"Koska kotitalous on akkojen hommaa ja musiikilla on pakko laulaa. Eikö ne jotkut tajua että laulaminen on ihan vitun noloo. Saksa ja muut kielet on liian vaivalloisia, ei niitä jaksa ku jotkut Salomonin ja Aaron kaltaset hiket. Kuvis on myös akkojen aine", Tuomo selosti.

"Valinnainen liikunta on sentään ihan jees. Varsinki jos on sählyy, koska sit kaikki sen ryhmän mimmit näkee mun skilssit", Ville kehaisi.

"Valinnaisesta liikunnasta puheen ollen, meillä ei oo muutakaa tekemistä, niin mennäänkö salin parvelle kattomaan toisen ryhmän tuntia?" Tuomo kysyi.

"Eikö me jäädä kiinni? Siis jos joku näkee meidät siellä parvella?" Mikko hätäili.

"Siellä parvella ketään ole. Pysytää vaa hiljaa nii ei kukaan meitä sieltä nää", Tuomo selosti.

"Mennään nyt", Ville kehotti ja pojat lähtivät liikuntasalia kohti.

Portaat parvelle olivat pölyiset, sillä parvea ei nykyään käytetty enää paljon. Portaiden alkupäässä olevassa ovessa oli kyltti, joka kielsi kaikkien oppilaiden pääsyn parvelle. Jotkut oppilaat kuitenkin viettivät välituntinsa siellä. Opettajat eivät tienneet asiasta, sillä oppilaita uhkailtiin väkivaltaisesti kovisten toimesta, jotteivat kuuliaiset oppilaat kertoisi opettajille. Muilla kuin koviksilla ei kuitenkaan ollut asiaa parvelle.

"Tää paikka on mulle kuin toinen koti. Ainoa huono puoli on tilaongelmat", Ville sanoi madallettuaan selkäänsä, jottei törmäisi kattoon. Häntä päätä lyhyemmät Tuomo ja Mikko eivät joutuneet tekemään samoin.

"Oma vikas. Mitäs oot tollane vitun iso mörkö", Mikko sanoi ja pojat nauroivat.

Parvessa oli noin metrin korkuinen kaide, joka reunusti parven reunaa. Parvelta oli salin lattiaan noin seitsemän metriä, joten ilman kaidetta parvi olisi vaarallinen paikka. Pojat istuivat kaiteen taakse ja katsoivat sen yli.

"Hei kato, siel pelataan sählyy. Jospa mekin sit ens kerralla", Ville sanoi.

"No toivottavasti. Mut hei katos tota", Tuomo sanoi ja osoitti kaiteen yli. "Tolla on aika hyvä perse."

"No on", Mikko sanoi. "Tota mä kyl pa--"

"Turpa kiinni. Meidän pitää olla hiljaa tai ne kuulee meidät", Ville murahti.

"No eikö me saada edes keskustella perseistä? Säkin oot niistä niin kiinnostunu. Vai ootko? Ehkä säkin oot samaa lajia sen Onnihomon kanssa", Tuomo tuhahti.

"In your dreams vaan. Mä en oo mikää homo. Pitäkää nyt vaan molemmat turpanne tukos", Ville puuskahti.

Pojat istuivat hiljaa ja aika mateli. Pojilla oli tylsää, kunnes heidän istuntansa katkesi epäilyttävään ääneen. Kopinaa. Ääni lähti jonkun askelista. Ja se joku oli tulossa portaita ylös.

"Vittu. Tänne tulee joku", Ville kuiskasi.

"Mitä me tehään?" Mikko hätääntyi.

"Toi seinään upotettu kaappi. Piiloudutaan sinne", Tuomo kuiskasi.

Kävi ilmi, että kaappi olikin pienikokoinen huone, jonka hyllyt olivat ahdettu täyteen näytelmävaatteita ja muuta rekvisiittaa.

"Mä en teidän kanssa mihinkään kaappiin mene. Se on homojen hommaa",  Ville murahti.

"Ei oo nyt muutakaan vaihtoehtoo", Tuomo sihahti ja meni muiden mukana kaappiin.

Vaikka varastohuoneessa oli jonkin verran tilaa, oli siellä ahdasta ja kuumaa kolmella ihmisellä. Kaappi oli vielä parveakin matalampi, ja Ville joutui taipumaan paljon mahtuakseen sinne.

Askelet lähenivät. Tuomo toivoi itsekseen, ettei tulija avaisi kaappia.

Mutta toisin kävi. Ovet aukenivat.

(Ottakaa pliis huomioon että nää kovispoikien mielipiteet ei oo mun omia mielipiteitä. En syrji homoja ja jokainen saa valita sen aineen valinnaiseksi mistä tykkää. Terveisin valinnaisen kotitalouden ja musiikin omaava poika :P Ja kiitos ihan älyttömästi taas jos luit!)