Suhteet solmussa

13 - Feikkipariskunta

Aamulla juorun Niinasta kuulleita odotti yllätys, sillä Niinaa odotti juoma-altaiden edessä hänen uusi poikaystävänsä. Muut eivät tienneet, että Niina oli kuullut huhupuheet, joten Onnin halatessa Niinaa takaapäin aamulla kaikki juorut kuulleet hylkäsivätkin harhaluulonsa.

"Moi", Onni sanoi makeimmalla äänensävyllään saavuttuaan muutaman tytön porukan luokse, jossa Niina yleensä vietti aikaansa.

"No moi", Niina sanoi ja hymyili takaisin, edelleen halauksessa. Onni päästi irti ja katsoi hetken tyttöjä. "Ai joo, sori jos tää häiritsee teitä."

"Eiku tota, öö", yksi tyttö aloitti yrittäen selkeästi peitellä hämmästystään kuulemiensa juorujen jälkeen, "me ei vaan tiedetty — tai siis —  Niina ei oo kertonu, että sillä on poikaystävä. Mut kiva et sullakin on joku", tyttö lisäsi ylimielisesti.

"Onni Santala, mä oon C-luokalta. Ootteko te E:ltä niin kuin Niinakin?" Onni kysyi. "Kiva tavata, meillä on niin monta tyyppiä tässä koulussa, että olen ehkä nähnyt teidät ohimennen, mut en muista."

"Joo, me ollaan E-luokalta", tyttö sanoi ja esittäytyi Senniksi. "Tossa on Janna, ja toi puhelinta näpyttävä on Erika", Senni selitti.

"Moi", Onni tervehti hiukan kuivemmin. Janna tervehti takaisin, mutta Erika ei vastannut ja punastui hiukan.

"Sori. Toi on vähän ujo", Janna sanoi ja osoitti Erikaa. "Sul on muuten tosi kivat hiukset."

"Kiitti", Onni vastasi ja haroi hiukan hiuksiaan saaden Jannan ja Sennin melkein kuolaamaan; Onni ei ollut kovin maskuliininen poika, mutta hänen charminsa puri keneen tahansa.

"Joo sori, tosiaan se syy miks mä en oo kertonu, on se et me alettiin seurustelee toissapäivänä", Niina lateli.

"Oho. Mitenkäs tää kaikki alkoi?" Janna kysyi hiukan vihjaileva ilme naamallaan.

"No, me kaks viikkoo sitten kirjaimellisesti törmättiin  käytävässä" Onni alkoi taruilemaan käyttäen hurmaavimpia eleitään ja siirappisinta äänensävyään ennen kuin Niina ehti sanoa mitään. "Mä nostin sen pudottaman kirjan ylös, oli hetken kiusallisen hiljasta ja molemmat lähti äkkiä pois. Mä taioin sen numeron parin kaverin kautta itelleni ja aloin vähän juttelemaan. Ja siitä se sitten lähti."

"Voi, aika söpöö" Senni kaakatti.

"No niin on", Janna huudahti.

"No hei eiks ookki, ainaki tää Niina on jos mä en", Onni flirttaili. "Mun pitää nyt mennä, meidän opettaja tykkää olla vähän etuajassa paikalla niin me päästään aikasemmin tunnilta. Moi moi tytöt, nähdään uudestaan! Ja Niina, tuutko sä meille koulun jälkeen?" Onni kysyi.

"Joo tottakai. Nähdään jo ruokatunnin jälkeen silti!" Niina vastasi ja hymyili teennäistä hymyä.

"No tietysti nähdään. Moikka!" Onni huudahti ja lähti harppomaan ylös portaita Niinan kavereiden katsoessa ällistyneenä.

"Siis mä en kestä", Janna päivitteli. "Ihan sairaan söpö. Onko noi sen luontaset hiukset vai onko se värjänny niitä? Ja vitsi sil oli ihanat silmät. Sul on hei käyny tuuri ku oot tollasen löytäny."

"No älä muuta sano. Se oli ihan sairaan söpö. Vitsi sille kävis muuten hyvin valkoset hiukset!" Senni vastasi ja he jatkoivat Jannan kanssa Onnin ihailua. Niinan teki mieli sanoa "pitäkää hyvänänne", sillä hänellä oli jo ikävä Kirstiä, mutta hän vain tyytyi hymyilemään ja sanomaan muutaman juun ja joon aina silloin tällöin, kun Senni ja Janna miettivät eri asioita Onnista.

Miksi hänen täytyi esittää? Miksi hänen täytyi olla tällainen, tai tarkemmin, miksi muut eivät hyväksyisi häntä tällaisena kuin hän on? Miksi ihmisten piti vihata toisten rakkautta, olipa se kuinka aitoa tahansa?

Hän ei jaksaisi esittämistä ikuisesti. Hän ei jaksaisi roolia loputtomiin. Mutta tällä hetkellä se tuntui ainoalta varteenotettavalta ratkaisulta.

(Kiitos, tack, thank you. Tää on ihan sairaan upeeta, et tääkin kirja on saanut näin paljon lukukertoja.)