Suhteet solmussa

11 - Kiltti poika, hyvä suhde?

Tiistaiaamuna koulussa Milja juoruili koulussa kavereidensa Sannan ja Sallin kanssa.

"... ja niin, mä en siis tiedä, että kumman mä niistä valitsen", Milja päätti lauseensa.

"Vastasitko sä kummallekaan?" Salli kysyi.

"Joo vastasin", Milja kertoi. "Laitoin että 'pitää kattoa', mutten muuta. Mitä mä teen?"

"Ehkä sun pitäs laittaa ne johonkin testiin. Kattoisit vähän aikaa, että kumpi niistä on enemmän sun tyyppiä. Kyllä ne jaksaa sua odottaa", Sanna sanoi.

"Salomon varmaan jaksaiskin. Mutta Lassi varmaan hakkais Salomonin sitä ennen, että sillä ei ois varteenotettavaa kilpailijaa", Milja päivitteli.

"Kerro meille niiden parhaimmat ja huonoimmat puolet, ehkä me osataan auttaa ja ruotia, että kumpi niistä on enemmän sun tyyppiäs", Salli avusti.

"No, tuota", Milja aloitti, "Lassin kanssa on tosi mukavaa, mut siihen se jääkin. Aina samanlaista. Mä tykkään vaihtelusta. Mutta Lassin kanssa jokainen päivä on samanlainen. Se on mukava ja huomaavainen, ja komee, ja pahat pojat sopii yleisesti ottaen mun luonteelle paremmin. Siksi mä olinkin yllättynyt, kun mä huomasin pitäväni Salomonista. Sen kanssa jokainen päivä on uudenlainen. Se on kunnon herrasmies, avaa mulle ovet ja kaikkee. Se on vähintään yhtä komee ku Lassikin, ehkä komeempikin. Se suutelee huomattavasti paremmin. Mutta hyvät pojat ei oikein sovi mun olemukseen. Meillä oli monesti ihanaa, mutta sitten, kun riitoja joskus tuli, niin ne oli yhtä helvettiä ja mulla oli hirveen paha fiilis oikeesti koko ajan. Toisaalta se osaa pyytää anteeksikin paremmin kuin Lassi."

"Voi hemmetti", Salli tuhahti. "En mä osaa päättää. Mut jos sä otat Salomonin, niin jätä Lassi mulle. Se on aika kuuma. Mä en itse koskis Salomoniin, mutta ehkä se vois olla sulle hyvä valinta."

"Mä taas olin miettinyt, että ehkä sä voisit ottaa Lassin. Se on enemmän sun tyyppiä mun mielestä. Ei kiltit pojat käy sulle. Ne on enemmän mun tyyppiä", Sanna kertoi.

"Ei voi olla. Te molemmat haluutte, että mä otan eri ihmisen ja jätän toisen teille. Paljonpa teistäkin on hyötyy", Milja sanoi ja lähti pois.

          Salomon tuli juttelemaan Miljalle ruokatunnin jälkeen.

"Moi", Salomon tervehti ja hymyili istuessaan Miljan viereen tuttavallisesti.

"Moi", Milja vastasi hiukan apaattisesti.

"Mikä on? Sä vaikutat vähän surulliselta. Ja se sun eilinen viestikin..." Salomon kysyi, "... tarkoittaako se sitä, että sä et halua enää olla mun kanssa?"

"Ei se tarkota sitä."

"Mistä sitten nyt on kyse?"

"Haluutko sä oikeesti tietää? Sä et välttämättä nauti tästä kovin paljoo."

"Ei kai nyt kukaan toisen murheista nauti. Mutta murheista pitää puhua. Muuten rupee vaan ahdistamaan."

"Okei", Milja sanoi ja yskäisi hiukan. "Lassi pyysi multa eilen anteeksi. Se haluaa palata mun kanssa yhteen."

Jos Salomon hätkähtikään vähän, poika piti tunteensa hyvin piilossa. "Aiotko sä sitten palata sen kanssa yhteen?"

"Sehän tässä mun ongelma onkin. Mä pidän siitä paljon, mutta mä en tiedä, pitäisikö mun antaa sille anteeksi, kun se loukkas mua niin törkeesti. Ja sitten täs on vielä sekin ongelma, että — mä pidän myös susta."

Nyt Salomon säpsähti näkyvästi. "Lassille sä sanoit mun suutelemisen olleen virhe."

"Niin mä aluksi ajattelinkin. Mutta sitten mä tajusin, että mä tykkään susta."

"Mä tykkään susta myös."

Hetkessä Milja oli jo suutelemassa Salomonia. Suudelma tuntui hyvältä, ehkä paremmalta kuin koskaan ennen. Mutta oliko tämä todella sitä, mitä hän halusi?

"Mennään. Meillä on englantia", Salomon sanoi kellojen soidessa.

"Mä lintsaan", Milja sanoi ja Salomon lähti kiipeämään portaita ylös yksin.

(Shippaatteko? Vai oletteko enemmän TeamMissin kannattajia? Haha, aika outo nimi. Milja + Lassi = Missi. Kiitos taas aivan älyttömästi jos luit.)