Suhteet solmussa

8 - Ystävänpalvelus

Niina heräsi, kun ovikello soi. Hän oli koulun jälkeen mennyt suoraan nukkumaan eilisen valvomisen jälkeen. Jännitys kalvoi vatsanpohjassa. Toivottavasti kukaan ei ollut nähnyt häntä ja Kirstiä.

Niina käveli suuren keittiön läpi etuovelle ja avasi oven lujaa, sillä kuka tahansa oven takana oli, oli hän niin tyhmä, ettei viitsinyt lakata rimputtamasta kelloa.

"Onni. Mitä sä nyt? Voitko lakata raiskaamasta sitä ovikelloo?"

"Voin. Mun piti vaan varmistaa, että sä todella avaat."

"No miksi mä en avais ovee? Ei tuntemattomat tolla tavalla kelloa rimputtele. Istu alas", Niina sanoi viittilöiden Onnin istumaan pöydän ääreen. Onni otti kulhosta keksin ilman lupaa, sen verran hän oli jo tottunut käymään Niinan luona; he olivat olleet kavereita nelivuotiaista lähtien. Yläkoulussa he eivät enää liikkuneet juuri samassa piireissä, mutta he olivat olleet kuitenkin aina kavereita.

"Mikä sut tänne tänään toi? Sä käyt nykyään muuten niin harvoin täällä."

"Puhu pukille. Sä et käy ikinä mun luona. Joka tapauksessa, mä tulin tänne, koska mä kuulin tänään, ku Ville, Tuomo ja Mikko juorus susta."

Niina vaihtoi väriä hiukan punertavammaksi. "Mitä ne juoruaa? Tai siis ei sillä, ainahan ne levittää paskaa kaikista, kyllä se tiedetään."

"Ne aikoo levittää juorua, että sä olisit lesbo. Mä kuuntelin niiden juttua vähän aikaa, ja ne sanoi kuulleensa Ellinooralta, että sut oli nähty puistossa pussaamassa tyttöä."

Tässä vaiheessa Niina muuttui täysin helakanpunaiseksi.

Niina ei vastannut mitään, mutta kehonkieli ei todellakaan valehdellut hänen puolestaan. Onni käsitti asian ja hän hymyili automaattisesti. "Ai siis sä-"

"Jep." Niina sanoi eikä hymyillyt. "Mä olen lesbo. Ja nyt mä jäin siitä kiinni. Ja saan kestää koko koulun paskaa, kun ne varmaan haukkuu mua lepakoksi tai jotain."

"Mutta ottaahan tytöt Instagramiinkin kuvia, missä ne pussailee toisiaan. Ihan heterotytötkin. Eihän se välttämättä mitään merkitse", Onni sanoi tyynnytellen.

"Voi että sä osaat olla naiivi. Jos ihmiset kuulee tarpeeksi mehukkaan juorun, niin luuletko sä, että ne jää odottamaan todisteita sen tueksi?" Niina ihmetteli.

"Toi on kyllä totta. Hei muuten, kuka se sun tyttöystävä on?" Onni kysyi.

"Et sä tunne sitä. Se käy lukion ekaa keskustan lukiossa", Niina sanoi. "Siinä on tarpeeksi tietoo sulle."

"Mäkimaan Kirsti?" Onni heitti.

"Mitä vit- siis mistä sä sen tiedät?"

"Me ollaan serkkuja."

"Älä valehtele."

"En valehtelekaan."

Oli hetken hiljaista. Niina katsoi Onnia, joka näki jonkin selkenevän Niinan mielessä.

"Hei tiiätkö mitä?" Niina kysyi.

"Lopeta", Onni vastasi. " 'Arvaa mitä' on ärsyttävin kysymys ikinä. Ei kukaan kuitenkaan koskaan arvaa sitä. Joten älä kysy vaan kerro."

"Sä voisit olla mun poikaystävä. Feikki siis. Auttaisit vaan sillä tavalla, että pyörisit mun kanssa koulussa ja kaikkea. Ei meidän tarvii suudella. En mä edes halua. Hyi. Siis älä ota loukkauksena, en vaa halua yleensäkään suudella miehiä."

"Ja mitä mä siitä hyötyisin?"

"Et mitään. Se ois vaan - ystävänpalvelus. Sitähän varten ystävät on."

"Hyvä on. Mutta vaan niin kauan kun sä et puhu meistä kenellekään, vaan me vain esitetään."

"No en tietenkään puhu. Mä en oikeesti haluais edes tehdä tätä, mutta mä en voi sille mitään, että meidän koulun tyypit on tällasia suvaitsemattomia idiootteja. Kiitti kun teet tän."

"Mitäpä sitä ei ystävien eteen tekisi. Huomenna mä siis tulen jollain välitunnilla ja käyn halaa sua ja sanon jotain söpöö, eiks niin?"

"Käy mulle. Mut me ei sitten suudella."

"No ei todellakaan."

"Hyvä että ollaan tästä samaa mieltä."

Onni hyvästeli Niinan ja lähti kotiinsa.

(Älyttömän paljon kiitoksia taas kun luit ;3)