Suhteet solmussa

15 - Mysteerinen poikaystävä

Tiistaiaamuna oppilaat olivat saaneet huomata, että syksy alkoi kärjistyä talveksi. Satoi ensimmäisen kerran räntää eikä alakoulun oppilaita enää pakotettu ulos. Meikkaavat pissikset sadattelivat, kun ulkoilma pilasi heidän kampauksensa. Englannintunnin jälkeen räntäsade oli kuitenkin tauonnut ja yläkoulun oppilat pystyivät taas juoruamaan rauhassa ilman alakoululaisia pyörimässä heidän jaloissaan.

Elena oli melkein pomppinut ilosta astuttuaan ulos pukuhuoneesta ja vielä aamullakin koulussa tytön kasvoilla purjehti hymy.

"Me tiedetään jo, että se kysyi sulta, että nähdäänkö uudestaan, mutta ei toi pelkkä hymyily paljoo hyödytä, jos sä et meinaa soittaa sille koskaan", Alisa myhäili.

"Niin. Sä et edes antanut omaa numeroasi sille", Nelli kritisoi.

Jimi ja Joel purjehtivat samassa paikalle.

"Ohhoh, mistä lähtien te kaks olette kahdestaan liikkuneet?" Nelli kyseli innostuneesti.

"Siitä lähtien kun toi tajusi, että mä en ole pelkkä hikari", Joel vastasi ja hymyili kiltin pojan hymyään.

"No äläs nyt. Hyvä jätkä sä oot", Jimi tokaisi.

"Voi kauheeta Jimi, mitä sun silmälle on tapahtunut?" Nelli sanoi huomattuaan mustan silmän, jota oli peitetty hiukan puuterilla, mutta joka kuulsi vielä hiukan alta.

"Pari kusipäätä eilen ostarilla. Ei tässä sen kummempaa. Sisko lainas puuterii tän peittämiseen", Jimi totesi, mutta näytti vähän epävarmalta. Muihin esitys saattoi mennä, mutta Elena ei uskonut Jimiä ja näki saman epäilyksen myös Joelin kasvoilta.

"Voi kauheeta. Älä hankkiudu ongelmiin noin kauheesti! Hei, mul on hyvää puuterii ton peittämiseen mun meikkilaukussa. Tuu tänne", Nelli sanoi ja lähti vetämään Jimiä peilin suuntaan. Elena viesti silmillään Joelille, ettei tämä lähtisi mukaan.

"Etkö sä nyt tuu? Nelli ja Jimi meni jo", Alisa kysyi käännyttyään kannoillaan.

"Mulla on asiaa Elenalle. Itse asiassa säkin voisit jäädä kuuntelemaan", Joel vastasi.

"No, mitä?" Alisa kysyi hiukan hermostuneena.

"Elena voi sanoo, sillä mä en tiedä ajatellaanko me samaa asiaa", Joel sanoi.

"No okei", Elena sanoi ja yskäisi. "Mä epäilen, että Jimi käyttää tai on kokeillut huumeita."

"Mitä? Toi kuulostaa naurettavalta. Miten sä niin mietit?" Alisa kyseli.

"Se oli silloin jäähallilla vielä pahemman näköinen, mutta näkeehän sen vieläkin. Mustat silmänaluset kertovat jatkuvasta univajeesta. Se juopottelee ja taisi joskus polttaakin, joten en ihmettelis seuraavana huumeitakin. Sillä ei ole koskaan rahaa, joten se ja Nelli ei käy missään ulkona. Se ei kerro Nellille paljoo siitä, mitä se tekee illalla, vaikka Nelli kysyiskin. Aika kummallista, koska jos se olis juopottelemassa, niin voishan se Nellille kertoo, sehän tietää. Joten mä epäilen, että sillä on jotain alkoholia pahempaa sopassaan mukana."

"Hmm. No on kai tossa järkee. Mutta eihän me voida sitä mitenkään tutkia. Ei se meidän kysymyksiin sen uteliaammin vastaa kuin Nellinkään", Alisa vastasi.

"Paitsi jos me kerrotaan Nellille", Joel vihjasi.

"Ei sille voi kertoo. Tiedättekö te minkälainen siitä tulee jos joku kritisoi Jimiä? Se palvoo sitä ku mitäki jumalaa", Alisa sanoi.

"Toi on kyllä totta. Jos me sanotaan mitä tahansa kyseenalaista siitä, se alkaa heti raivoamaan", Elena myönsi.

"Niin. Joten me ei voida tehdä mitään", Alisa vastasi.

"Voidaanpas", Joel järkeili. "Me voidaan kysyä Jimin siskolta."

"Miks me siltä kysyttäis?" Alisa ihmetteli.

"Mieti vähän. Jos se on lainannut puuterii sen siskolta mustan silmän peittämiseen, niin kai sen on täytynyt jotain sille sepittää. Ja se saattaa muutenkin tietää, missä se iltansa viettää", Joel lateli.

"Mutta kuka tuntee sen siskon?" Elena mietti.

"Kuka ei tuntis?" Alisa jatkoi vastakysymyksellä.

"Miten niin?" Elena kysyi vielä.

"Sen sisko on Mäkimaan Kirsti, se jonka sanotaan olevan se lesbo ja jonka huhuttiin seurustelevan meidän luokan Niinan kanssa. Vaikka ne juorut taisikin olla ihan perättömiä, kun Niinalla kerta on poikaystävä, mutta ei nyt eksytä aiheesta", Alisa selitti.

"Ahaa. No tottakai kaikki Kirstin tuntee. Mennään puhumaan sille koulun jälkeen", Elena vastasi.

"Okei", Joel tokaisi.

(Kiitos lukijat, ja anteeks siitä, että melkein koko tää luku oli pelkkää dialogia.)